Ajankohtaista

Mediassa

Julkaistu: 08.01.2009

Living Roomissa opetetaan myös turvallista käyttöä

Hämeenlinnan Living Roomin työntekijä Ilpo Nordman on työskennellyt sekakäyttäjien parissa kymmenen vuotta. - Jos ei tule välillistä eikä yliannostuskuolemaa, niin kun ikää tulee lisää, alkaa kremppoja esiintyä. Maksa on kovilla ja saattaa oireilla voimakkaasti, munuaisiin tulee vikoja ja kun puhutaan Subutexista, niin siinä on hirveästi verisuonille hankalia sidosaineita. Ne tukkii varsinkin silmien pienet verisuonet ja aiheuttaa ongelmia näköön. Living Roomin perustyötä on neulojenvaihdon ja terveysneuvonnan ohella turvallisten käyttötapojen opettaminen. Artikkeliin haastateltu Jim kertoo käytöstään, jonka syynä on nykyisin se, että "muuten tulee niin pirun kipeäksi". - Haluttiin kokeilla, miten aineet vaikuttaa. En kyllä sillon ajatellu, että ryhdynpä narkomaaniksi. - Ei subuista enää tule edes euforinen olo. [Hämeenlinnan Kaupunkiuutiset 6.12.2008]

Kommentit

1. Noin neljä vuotta pubrenorfiinia käyttänenä voin sanoa että kokemusta aiheesta on. N. 3-8 mg päivässä. Sitä ennen kaikki kokeiltu. Nyt lopetettu seinään. Viimeksi 6 pv.sitten. Töihin pitäis mennä, mutta menepä nyt kun on kipeempänä kuin koskaan ennen. Tämän kirjoittaminenkin on tuskaa. Jos joku ei vielä ole pahasti koukussa, nyt kannattaa miettiä. Mulla jäi miettimättä enkä toivo tätä pahimmalle vihamiehellekään. Ajatelkoon kuka tahansa tätä saarnana tai minä tahansa, kannattaa miettiä. Mulla on ollut niin hyvät tulot että olen pystynyt jokapäiväiseen käyttöön mutta se loppu nyt. Panacodeja jostain ja siitä huolimatta todellista kärsimystä. Uskokaa pois. Viihdekäyttö? Hyvin toimii, mutta kuinka kauan. Se vielä että en koskaan ole ollut näin kipeä ja toivon että tämä ei tästä enää pahene. Sitten on jo sairaalan paikka. Toivottavasti edes joku uskoo. Sitten tämä oli vaivan arvoista.

   — timo1001 · 01.03.2009 - 20:56 · #

2. Ihmiskontakteja on. Asian molemmilta puolilta. Kukaan “ulkopuolinen” ei vaan tiedä asiasta mitään. Elän täysin normaalia elämää. Tämä on viimeiset 3 v. ollut vaan sitä että pystyy hoitamaan päivittäiset velvollisuutensa mitä multa odotetaan. Kallista lystiä. Paljon kalliimpaa kuin asuminen. Nyt jokaiselle järki käteen. Olisin valmis olemaan kuukauden tai parikin sängynpohjalla jos en olis niin “tärkeä”. Vitut mä mikään tärkeä ole mutta monen tulot on minusta kiinni. En voi laiminlyödä työtäni tai muiden tulot tippuvat ja millä sitten lapsensa elättävät? Kyllä *****taa ja rankasti. Kumpa ei olisi vain musta kiinni. En ole nuori. Ei kannata luulla että tämä on vain nuorten ongelma. Onnea. Itselleni ja muille.

   — timo1001 · 01.03.2009 - 21:26 · #

3. Moi, tsemppiä kaikille, jotka yrittävät lopettaa huumeiden käytön. SE ON MAHDOLLISTA! Käytin itse etupäässä heroiinia ja subutexia, mutta kyllä muutkin kamat kelpasivat välillä, mutta opiaatteja ilman olin ihan toiminta kyvytön. Käytin yli 20v.Silti suurin osa ns. normaaleista tutuistani ei tiennyt mitään ongelmastani. pystyin hoitamaan kaikki päivittäiset asiat, jos vaan olin saanut joko heroiinia tai subutexia, niin silloin kukaan ei huomannut että olin ottanut jotain, mutta jos en ollut saanut itseäni “terveeksi”,(mitään euforiaahan siitä ei ollut saanut kun ekan vuoden ajan), niin silloin jos joku näki niin oletti että olin tosi sekaisin, kai olinkin mutta siksi että olin niin kipeä! Sitten tajusin monen katko yrityksen jälkeen ,ettei ainakaan mun käyttäminen onnistu ilman korvaushoitoa. Nyt olen ollut k- hoidossa kohta 7 vuotta ja se on onnistunut tosi hyvin. Tällä hetkellä opiskelen Päihdetyön Ammattitutkintoa ja opinnot ovat sujuneet hyvin, tähtäimessä on että valmistun joululuussa 2009. Tsemppiä siis ja miettikää mikä olisi teille se oikea keino päästä kuiville, jos tosiaan sitä haluaa. Tiedän että on ihmisiä joiden mielestä korvaushoidossa olo ei ole kuivilla oloa, mutta asiahan on niin että jokainen tavallaan ja kaikki olemme erilaisia. Eikä k-hoidossa olo ole päihtynyt, van ihan selvä, kroppa vaan ei osaa monen vuoden opiaattien käytön jälkeen itse tuottaa endorfiiniä tarpeeksi, siksi tarvitsen buprenorfiinia. Hyvää kevään jatkoa ja voimia kaikille, niin käyttäjille, kuivilla oleville kuin ns. normaaleille ihmisille!

   — Sari Haikarainen · 12.03.2009 - 12:12 · #

4. mä olen käyttänyt piriä niin kauan kun jaksan muistaa. oon 23 vuotias nainen ja ainakin 8 vuotta on mennyt. oon ollut katkolla, käynyt jutteleeen, menettäny asunnon ja työn ja vaihtanu autoni kamaan.Pahimmassa tilanteessa painoin 39kg ja kuukausi sitten vedin viina, bentsoi ja subutexia sekasin ja sairaala reissuhan siitä tuli. Mut elvytettiin ambulanssissa ja ja heräsin teholta. Mä haluan päästä eroon täst kaman imusta, mut vittu et se vetää mua. En käytä enää päivittäin, se on joka hetkistä taistelua. Mä ajattelen poretta joka päivä, jotenkin kieroutuneesti haluan takas siihen sairaaseen maailmaan jossa elin. Tää maailma ja yhteiskunta on mulle jotenkin kai liian kova ja armoton etten tiedä miten kestän selvinpäin. Mulla on masennuslääkkeet ja unilääkkeet yms, mutta teho on mitään sanomaton, lekurin mielestä six kun poltan säännollisesti pilveä ja porettakin vielä menee. Henkinen koukku on niin saatanan tiukassa. Fyysiset oireet vaihtelee unettomuudesta ahdistukseen, tärinästä hikiluun ja sosiaalisten tilanteiden kammoon. Lääkkeitä en saa kun on merkinnät tk:n rekisterissä.nyt mulla on rivitalo kaksio, mies ja koira ja silti en pysty unohtaa poretta. Mä haluaisin vaan elää ja hengittää, mut tää on vaan niin vaikeeta. kun pystyis siihen ns. viihdekäyttöön mut siitä se kaikki alko. En tiedä ees haluanko heittää hyvästit entiselle parhaalle kaverilleni herra amfetamiinille vaikka järki sanoo että päästä jo perkele irti. Kaikki oli sillon helpompaa, tietenkin. Välil tekis mieli vaan ajautuu virtaan ja antaa olla. Mut onks se sen arvosta. Sitä voi vaan miettiä ja yrittää taistella.

   — miia · 27.03.2009 - 21:09 · #

5. viihdekäyttö? mitä se edes on. itse myönsin vasta jokin aika sitten, että mulla on ongelma. aloitin 14 vuotiaana pilven poltolla ja 18 vuotiaana poreen käytön. lopetin poreen 5 vuotta sitten ja vaihdoin metadoniin “viikonloppukäyttöön”..pikku hiljaa halusin 3 kertaa viikossa ja loppujen lopuksi vaihdoin subutexiin, jota ennen olin vannonut etten koskaan kokeile sitä. en käytä joka päivä, mutta niin usein kun rahaa on, ei siitä edes tule kunnon euforiaa, joten miksi vedän sitä? siinäpä hyvä kysymys, ilman sitä olo on jotenkin saamaton ja niin pirun kylmä…olisi kai parasta lopettaa kun vielä pystyy, mutta a-klinikalla eivät ota mun ongelmaa todesta, kun en pääse avokatkolle vaikka haluisin. mistä siis saan apua?

   — anna · 08.02.2010 - 19:51 · #

Kirjoita kommenttisi

Nimi	Muista minut?
Sähköposti
Web
Viesti