• Julkaistu
• 12.12.08

Jokaista aivosolua tarvitaan

Kuusankosken A-klinikkatoimen aluejohtaja Pekka Turunen vastasi Kouvolan Sanomien päihdetyön puurtajille esittämiin kysymyksiin. Suomalaisten juomisen lisääntyminen on Turusen mukaan yhteydessä yhteiskunnan rakenteen muuttumiseen. Enää ei juuri ole tilaisuuksia, joissa alkoholia ei tarjottaisi. Juomisesta on tullut yleisesti hyväksyttyä kaikissa ikäryhmissä, Turunen toteaa ja kertoo kylpyläkäynnistään, jonka ravintolaan tuli bussillinen ikäihmisiä syömään. "Nämä kaivoivat pöydässä omat taskumattinsa esiin ja ryhtyivät kaatelemaan itselleen konjakkeja." Kuusankosken A-klinikan työssä näkyy nuortenkin ikäluokka. Peruskoulun kuudesluokkalaisille järjestetään yhteistyössä valintojen virrat -tapahtumia. Nuorille Pekka Turunen lähettää terveiset: "Aivoja jää jäljelle, vaikka alkoholi tuhoaisikin niistä osan, mutta yhteiskunnan huippupaikoilla tarvitaan jokaista aivosolua". [Kouvolan Sanomat 6.11.2008]

Kommentoi

1. Lainaus tieteenkuvalehti.fi:

   “EI. Uusissa tutkimuksissa on todettu, että alkoholi ei tuhoa aivosoluja vaan vaikuttaa kemiallisesti siten, että solujen välinen yhteistyö vaikeutuu sitä mukaa kuin alkoholin määrä veressä nousee. Pitkäaikainen runsas alkoholinkäyttö voi tosin aiheuttaa aivovaurioita. Lisäksi tiedetään, että raskaana olevan naisen alkoholin-käyttö vahingoittaa sikiötä”

   — Klaus kuusimetsa · 19 12 2008 - 14:32 · #

    

2. Naurettavaa moralisointia.

   80-luvulla “pitkät lounaat” olivat maan tapa. Vielä 90-luvunkin yrityskulttuuri oli paljon kosteampi kuin tänä päivänä. Samoin politiikassa, AY-toiminnassa, missä ikinä.

   Alalla kuin alalla on lyhytnäköisen kvartaalitalouden aikana kiristetty ruuvia niin, ettei työtehoa ole yksinkertaisesti mahdollista alentaa lutraamalla viinalla.

   Vielä 90-luvulla tiedotustilaisuudet notkuivat viinaa, oli kellonaika mikä tahansa. Toimittajat muistelevat, miten pörssiyrityksen aamuinfossakin oli teräviä tarjolla heti yhdeksältä. Eikä kukaan sylkenyt lasiin. Siitä sitten pienessä sievässä toimitukseen naputtelemaan juttua, ja sitä kautta baariin tai Pressiklubille.

   Sama pätee myös esimerkiksi urheiluun: “jääkiekkoilijan kesä” -termille ei ole enää niin paljon katetta kuin aiemmin. Peli ja panokset ovat koventuneet. Ennen harva se pelaaja oli karalahti: play-offien jälkeen korkki aukesi samaan aikaan kuin luistimen nauhat.

   Musiikkibisneksestä on turha edes puhua. Siitä on tullut niin ammattimaista, ettei voisi kuvitellakaan 80-luvun meininkiä: studioon mentiin kännissä, keikoilla oltiin kännissä. Bändit ovat pk-yrityksiä, jotka työllistävät välillisesti ja välittömästi bussilastillisen ihmisiä ja pyörittävät lähiöravintolan suuruista liikevaihtoa. Ei sitä ole varaa ryssiä dokaamalla.

   Jos ikäihmiset, jotka ovat kortensa tämän yhteiskunnan kekoon kantaneet, haluavat rentoutua nauttimalla kahvin kanssa konjakit – vaikka sitten omasta pullosta –, katso muualle, jos ahdistaa. Yhteiskunta on sairas, jos se katsoo vain eliniän ennusteeseen, eikä laita elämänlaadulle minkäänlaista painoarvoa. Kukin tehköön valintansa itse – vaikka haluaisi kuolinvuoteellaan pikku tömpsyt, siitä vain, jos se saa elämän viime metrit tuntumaan mielekkäämmältä!

   — Kohtuukäyttäjä · 9 01 2009 - 21:53 · #

    

3. Hei!
   Tota, niin hienot päihdelinkin asiantuntija porukka: Mitä sanotte miehestä, joka on käynyt läpi päihteet aasta ööhön? Selvinnyt siitä hengissä ja päässyt riippuvuudestaan niistä! Olenkohan mä hiukan oppinut tällä tripillä? En ole mikään nuorukainen enää, mutta ilman näitä kokemuksia olisin niinkuin joku teistä. Jeesustelija. Vai yhteiskunta pitää huolen omistaan. Paskat. Teillä ei ole varaa menettää meitä, jotka vasta kokeilemme. Puhuvat lamastakin, hyvin muistan kuinka viime lama oli mun korvien välissä. Eihän tähä edes mahdu, mitä mulla oli asiaa!

   — pikkulimppu · 6 02 2009 - 02:13 · #