Epävakaa persoonallisuushäiriö

Lataamossa keskustellaan mielenterveyden pulmista ja päihteiden yhteydestä mielenterveyteen. Tervetuloa lataamaan akkusi vertaisten tuella! Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Epävakaa persoonallisuushäiriö

ViestiKirjoittaja Pesusieni » 5.10.2013 22:11:59

Löytyisikö täältä muita samasta mielenterveysongelmasta kärsiviä?
Olen jo hyvän aikaa kuullut parilta läheiseltäni kärsiväni tästä ongelmasta, mutta vasta itse perehtynyt aiheeseen ja myöntänyt ongelmani.
Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia ja tarinoita jos tältä palstalta sattuisi löytymään muita rajatilapersoonia.
En viitsi yksinäni tähän stooria kertoa, jos joku kuitenkin lähtee keskusteluun mukaan niin keskustelen mielelläni!
Pesusieni
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 66
Liittynyt: 17.8.2013 19:11:27

Re: Epävakaa persoonallisuushäiriö

ViestiKirjoittaja foo » 6.10.2013 21:16:42

tuommosen diagnoosin(kin) joskus takavuosina sain...rajatila.
ehkä oon, ehkä en...heheh
epävakaa..myönnän,,,vaihteleva, epävarma. toisinaan.
kuulostaako tutulta, vai vaan pöhköltä??
foo
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 641
Liittynyt: 5.12.2012 15:18:55
Paikkakunta: Foopolis

Re: Epävakaa persoonallisuushäiriö

ViestiKirjoittaja Pesusieni » 9.10.2013 20:17:54

Jep. Mieliala vaihtelee liiankin usein. 5min sisällä saattaa onnen tunne muuttua epävarmuuteen, sitten tyhjään oloon, vihaan, häpeään ja lopulta suruun.
Sama asia toistui vaikka olin vuoden juomatta.
Olen myös perfektionisti, jos en saa jotain asiaa tehtyä tarpeaksi nopeasti ja hyvin tehtyä kuin haluan niin hävettää ja masentaa.
Sitten on tämä impuksiivinen ja aggressiivinen puoli vielä...
Pesusieni
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 66
Liittynyt: 17.8.2013 19:11:27

Re: Epävakaa persoonallisuushäiriö

ViestiKirjoittaja foo » 10.10.2013 07:58:24

Usein syynä lienee pettymys kun olo vaihtuu ihan ookoosta nopeasti ei niin ookooksi??
Odottaa asioiden menevän tietyllä tavalla ja niin ei yleensä käy. Olisiko tuo ainakin yksi syy?
Todellakin olotila muuttuu usein(vähemmän kuin aiemmin sanoisin kohdallani) epävarmaksi,
häpeileväksi, itseä tarkkailevaksi ja vikoja itsestä löytäväksi.
Jokin perushuonous valtaa ajoittain, aika totaalinen tunnetila joka aiheuttaa eristäytymistä ja
ihmisten karttelua. Kritiikki tuntuu musertavalta vaikkei kritisoija edes haluaisi kritisoida. Kuulee kaiken
negatiivisen.
Häpeä ja häpeily aiheuttaa luultavasti automaattisesti syyllisyyttä.
Noihin syihin olisi päästävä kiinni. Mistä ne oikein kumpuavat ja niitä käsitellä. Lapsuudesta,
nuoruudesta, aiemmasta elämästä, tämän päivän elämästäkin.
Virheiden tekemisen pelko tai pyrkimys olla täydellinen on ihan luonnollista, koska silloin ei
toiset tuomitse jos sellaiseen pystyisi. Se vaan aiheuttaa jatkuvan yliyrittämisen, jännittämisen..
olla jotain mitä ei ole, olla jotain mahdotonta..loppupeleissä tuokin kääntyy itseä vastaan..
Mikä sitten voisi auttaa?
esim. järjen puhuminen itselle: olen samanarvoinen kuin muut, jokainen tekee virheitä ja ainakin
itse sitä enemmän mitä täydellisempi esitän olevani. Saan olla itseni ja kun siihen pystyn pääsen
eri tavalla yhteyteen muihin ihmisiin(sellaisiin joihin haluan).
Terapiat olen kokenut viimeaikoina hyviksi kun olen osannut alkaa puhua niissä mahdollisimman
avoimesti ja rehellisesti.
Nyt on tämä lääkityskokeilu, masennuspilleri kai etupäässä, mutta koittaa nyt tätä jonkin aikaa.
en usko, että tämä on mikään erityisen sopiva...näköö hänet(cymbalta niminen muuten)
Laitan loppuun vielä vinkin sellaisesta kuin dissosiaatio-jutusta. tutustu jos kiinnostaa..siitä voisi
irrota jotain vastauksia myös...
pärjäillään...
foo
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 641
Liittynyt: 5.12.2012 15:18:55
Paikkakunta: Foopolis

Re: Epävakaa persoonallisuushäiriö

ViestiKirjoittaja Pesusieni » 10.10.2013 20:06:40

Jep. Pettymys on yleistä. Ja ihmeellisintä on se, että saatan olla onnellinen ja tuntea oloni rauhalliseksi ja iloiseksi, mutta sitten pettymys ja häpeä astuvat tilalle. Jos vaikka teen jotain asiaa josta pidän, niin yhtäkkiä outo olo valtaa mielen ja pakko lopettaa asian tekeminen.... se olo iskee ihan yhtäkkiä. :(
Kaikki haluavat tuoda esiin lapsuuden, niin joo, olen yksin joutunut pärjäämään paljon. Yksinhuoltaja äidin kanssa kasvoin, isää ei kiinostanut. Nykyään miellän äitini maailman parhaaksi vaikka lapsena välillä tuntui toiselta. Hän saattoi lähteä baariin ja jättää minut yksin kotiin ja kun soitin perään kun pelotti, vastaus oli, että "olet jo iso tyttö ja pärjäät yksin" ja olin tosiaan vasta 10vuotias.....
jouduin pienestä asti tekemään kaiken itse ja yksin ja ehkä siitä tullut tämä perfektionismi?
Edelleen arvostan monia äitini antamia oppia ja ihania hetkiä hänen kanssaan, mutta mietin, voisiko tämä kaikki olla oloni taustalla... äitini antoi minut huostaan kun olin 15v ja täysin sekaisin päästäni.. se oli oikea päätös ehdottomasti, koska näin näkyjä ym, mutta nyt jos yritän puhua hänelle tästä niin hän nauraa ja sanoo, että heikkoutta kun ihmiset ei pärjää elämässä... Ollaan joko uskovaisia tai narkkareita.
Pesusieni
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 66
Liittynyt: 17.8.2013 19:11:27

Re: Epävakaa persoonallisuushäiriö

ViestiKirjoittaja Pesusieni » 10.10.2013 20:13:55

Ja vielä se, että pääsin takaisin kotiin vaikka olinkin sekaisin päästäni. Olin laitoksen huostaanotetuista ensimäinen joka pääsi kotiin takaisin...
Välillä tuntuu, että olisi oikein olla siellä edelleen ja välillä taas on niin hyvä ja normaali olo... :?:
Pesusieni
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 66
Liittynyt: 17.8.2013 19:11:27

Re: Epävakaa persoonallisuushäiriö

ViestiKirjoittaja foo » 10.10.2013 20:46:16

Lapsuutta olen koettanut penkoa laillani ihan kylliksi...ja,ja..vielä lienee tarvetta..
Tietyt epävarmuuden olot näet johtuvat sieltä, tuosta olen vakuuttunut...
Lapsuuden oloja tai ihmisiä en syytä tai ainakaan halua syyttää,koska se ei ketään auta...
lapsuudessa koetut tunnetilat, olot, ne vaikeat on vaan kai pakko elää uudelleen voidakseen
niistä vapautua...eli kohdata omat demoonit noin hienosti sanottuna...ja ne on kohdattava
yksin ainakin minun. Siinä mielessä yksin, ettei itselläni ainakaan ole keinoja työstää
vaikeimpia juttuja tai tunteita jonkun läsnäollessa,,,tai ehkä joskus harvoin...
Lupa on tuomita ihmisten väärät teot lapsuudessani, nuoruudessani ja tänä päivänä,
mutta ihmisiä ei tarvitse tuomita...tuossa on suuri ero...myös omat mokat on syytä
tuomita tuomitsematta itseä....
Se on syytä muistaa, että tunteet eivät tee minulle tai kenellekkän mitään. Olon ne saavat
usein helvetin hankalaksi, mutta vain ne kohtaamalla luulen voivani päästä eteenpäin.
Toinen vaihtoehto lienee koettaa sopeutua eli pyrkiä pärjäämään elämässä ilman asioiden
työstämistä. Tuo ei omalla kohdallani liene enää mahdollista vaikka useat käsittääkseni
noin pärjäävät enemmän tai vähemmän hyvin.
Kirjoitukseni ovat lähinnä arvailua tietyssä mielessä. Ainakin tänään, koska epävarmuus
on ollut viimeaikoina tosi pinnalla. Tiettyjä varmempia hetkiä välillä.
Sen kuitenkin tiedän varmaksi, että juomalla tai millään muullakaan aineella eivät ongelmani
ratkea, päinvastoin. En tähän lääkkeeseenkään kovin suuresti usko, mutta nyt on sitä koetettava
että jaksaisi jotenkin kasassa.
Noissa sinun lapsuuskokemuksissa on kyllä todennäköisesti paljon syitä turvattomuuteesi.
Mietihhän vähän. 10 vuotiaana olet tavallaan omillasi. 15 vuotiaana joudut lähtemään laitokseen.
Ei tuon ikäinen luultavasti tuollaisia voi kokea jälkiä jättämättä. Tai en usko, että voi.
Ja luulisin ettei äitisi ole kykenevä noita asioita käsittelemään oman syyllisyytensä vuoksi.
Sori jos alan neuvoa..mulla on semmoinen paha tapa... :roll:
foo
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 641
Liittynyt: 5.12.2012 15:18:55
Paikkakunta: Foopolis

Re: Epävakaa persoonallisuushäiriö

ViestiKirjoittaja Pesusieni » 12.10.2013 23:21:51

Eilen ja toissapäivänä yritin vastata tähän, kirjoitin ja sitten poistin. Vähän ehkä hävettää aiemmat viestinikin. Ensin tulee olo, että on pakko kirjoittaa ja sen jälkeen tulee olo, että mitä ihmettä on tekemässä...
Uskon kyllä tuohon, että lapsuus ja kokemukset vaikuttaa, mutta tunnen oloni pahentuneen 20 ikävuoden jälkeen.
Ja siinä olen samoilla linjoilla sun kanssa, että en osaa työstää ongelmia muiden kanssa. Ne ihmiset joille olen yrittänyt avautua niin eivät ymmärrä tai väheksyvät. Terapia on tässä sairaudessa tehokkaampaa kuin lääkehoito, näin olen ymmärtänyt? Mutta nuoruudessanikaan en löytänyt oikeata jutteluseuraa vaikka kävin eri psykiatreja ja psykoterapeutteja läpi...
Itsehoito-ohjeita löytyy netistä ja niitä olen yrittänyt omaksua mutten ole vieläkään saanut aikaan lukea kaikkea läpi. Mielentilat kun heittää häränpyllyä liian usein. Aamulla kun herään ja jos kaikki ei ole niin kuin haluan niin siitä lähtee kierre. Tai viimeistään tunnin päästä heräämisestä on joku ahdistuksen aihe..
Ehkä eniten suututtaa se, että jos keksin jotain kivaa niin addiktoidun siihen. Esim lukeminen. Jos löydän kivan kirjan niin voin lukea sitä 10h putkeen välittämättä muista velvollisuuksista. Tottakai päätän vähän väliä, että "nyt lopetan", mutta sitten myönnyn, että "pari sivua vielä ja sitten..." Sitten joku päivä kyllästyn lukemiseen ja alan vaikka pelata. Voin pelata taas tunteja putkeen, ehkä päivän, ehkä viikon ja sitten taas tajuan ettei tässä ole järkeä ja olen hetken "tyhjässä tilassa". Siivoan, istun suihkun lattialla, murehdin, ja sitten taas keksin jotain kivaa...
Mutta pystyn hoitamaan perheeni ja työni vielä toistaiseksi... pelkään milloin tämä touhu estää senkin.
Olen siis suhteessa, mutta en luota kumppaniin, uskon että hän pettää, hän on kyllä pettänyt luottamukseni monta kertaa ja tehnyt asioita joiden takia häneen ei kannattaisi luottaa, mm ollut exänsä luona yötä minulta salassa. Hän sanoo, että kaikki epäilyt on tämän sairauteni syytä. Minä taas olen ihmeissäni.. Aiemmissa suhteissa ei ole tarvinut epäillä tai pelätä mutta nyt täytyy...
Tosin en voi kulkea enää öisin ulkona koska pelkään, että joku seuraa minua.
Enkä voi käydä tapahtumissa keskittyen niihin, koska vartioin kokoajan lompakkoa ja laukkua.
Epävakaa? Rajatila? Paranoidi? Pian sillä ei varmaan ole merkitystä.
Pesusieni
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 66
Liittynyt: 17.8.2013 19:11:27

Re: Epävakaa persoonallisuushäiriö

ViestiKirjoittaja Pesusieni » 13.10.2013 09:09:25

Ja vielä se unohtui, että vaikka addiktoidun aina johonkin kivaan tekemiseen niin muutoin on vaikea keskittyä johonkin tiettyyn, siivoaminenkin on edestakas suhaamista kun ei tiedä mitä tekisi ja mistä aloittaisi ja tekee vähän sieltä ja seuraavaksi tuolta.
Tais mennä niin sekavaksi etten kohta itsekään ymmärrä tekstejäni :D
Alkoholi täytyy tosiaan pitää poissa, koska se haittaa keskittymistä, lisää ahdistusta ja lamaannuttaa. Olen kuitenkin sortunut juomaan "sivistyneesti" niin ettei kännissä ole, mutta noitakaan sortumisia ei saisi tulla.
Olin vielä kirjoittamassa jotain, mutta ajatukset meni solmuun. Joten tässä tämä taas tällä kertaa.
Pesusieni
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 66
Liittynyt: 17.8.2013 19:11:27

Re: Epävakaa persoonallisuushäiriö

ViestiKirjoittaja foo » 13.10.2013 21:39:20

monista kohdista kirjoituksissasi huomaan samankaltaisuutta kanssasi:
kyvyttömyys keskittyä, jumittuminen tekemään jotakin...vaikea kirjoittaa
mielestään mitään järkrvää, halu poistaa aiemmat älyttömät kirjoitukset...
halu kirtjoittaa jokin vastaus ja kyvyttömyys niin tehdä joskus...
diagnoosien viidakko joista valita jokin kun niin monet tuntuisivat sopivan jos
niitä tutkii...vaikeus luottaa ihmisiin ja itseen...
hankalaa olla minä...mikä sitten lienenkin...addikti, paranoidi, rajatila tai hienommin
borderlineri...vai bordercollie kenties...wuf, wuf ja hau-
-no,,näillä virityksillä nukkumaan koetan alkaa, sulounia hyvät ihmiset ja muutkin...
ps.reilu 2 päivää ilman tupakkaa..wau..purkan ja inhalaattorin voimalla...
- ja virheitä taas paljon..ei jaksa korjailla...
foo
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 641
Liittynyt: 5.12.2012 15:18:55
Paikkakunta: Foopolis

Re: Epävakaa persoonallisuushäiriö

ViestiKirjoittaja pikkuhäiriö » 13.10.2013 22:45:05

Moi,

ihan tätä topiccia varten loin tänne tunnukset, tuntui et hyvä läheltäliippaava aihe. Oon enimmäkseen lukenu muiden juttuja tääl plinkissä aiemmin mut tää tuntu eniten omakohtaselta. Ikää itsellä 26v, en oikeastaan työkykyinen (vaihtelevasti), mutta yritän ihan vitusti.

Omaa taustaa sen verran, että lapsesta/nuoresta asti ollut masentunut. Aluksi saanu diagnoosin keskivaikeaa masennusta, joka vaihtunut ajoittain vaikeaan masennukseen, johon kirjoitettu aina masennuslääkkeitä ja sitten jotain komboilua on yritetty lääkkeiden kanssa, mutta olleet lääkäritkin aika ulalla tämän kanssa. Jossain vaiheessa diagnoosi muuttui bipolaariksi (kaksisuuntainen mielialahäiriö) ajoittaisten vauhdikkaiden ajanjaksojen kautta, johon sitten turhaan yritettiin tasaavia lääkkeitä/antipsyykoottisia (ketipinor vaihtelevissa annoksissa) ja masennuslääkettä tasaamaan masennuspäätä tiloissa, ja jossain vaiheessa jopa litiumia. Siihen väliin kirjoitettu erilaisia bentsodiatsepiineja tarvittaessa (vaihdellen oksatsepamista clonazepamiin [Oxamin, Opamox, Rivatril] voimakkaisiin ahdistustiloihin. Jossain vaiheessa sitten bipolaaridiagnoosi purettiin Laaksossa, mutta neuvottiin edelleen olevaan varovainen masennuslääkkeiden kanssa, koska voivat laukaista manian jos bipolaari ei kokoaan poissuljettu.

Tänhetkisenä diagnoosia siis aiheen epävakaa persoonallisuushäiriö / tunne-elämältään epävakaa persoona (BPD, borderline personality disorder).

Diagnoosia kuulemma usein vaikeuttaa juuri se, että saatetaan sekoittaa bipolaariin tai ADHD:seen kirjavien oireiden takia ja kunnon hoidon saaminen siten vaikeaa. Tähän persoonallisuushäiriöönhän ei ole ns. oikeaa lääkitystä, vaan suosituksena terapiaa ja oireiden mukaista hoitoa (masennuslääkkeitä masikseen jne.)

Itse olen niin voimakkaasti oireiltani bipolaarin oloinen, etten yhtään ihmettele aikaisempaa (väärää?) diagnoosia; usein vauhdikkaita, lähes hypomaanisia/maanisia kausia, jolloin saan aikaiseksi asioita ja itsetunto on koholla, virtaa riittää ja saatan olla hyvin irtaantunut todellisuudesta ja itsestäni (depersonalisaatio). Riski päihteiden käyttöön ja muuhun haitalliseen toimintaan tällöin suuri. Kuten bipolaarissakin, hypomanian huono puoli on se, että sen jälkeen tulee se lasku ja on vaikeita masennuskausia. Olen vahingoittanut itseäni monilla tavoin, ja aiheuttanut huolta. Muina oireina juuri vaikeudet sosiaalisissa suhteissa, päätöksenteko, itsetunnon ja omanarvontunteen puute, alemmuudentunne, tyypillinen epävakaus tunnetiloissa.

Kuten useilla muillakin täällä, ilmeisesti ko. epävakaa persoonallisuushäiriö kehittynyt lapsuuden ja nuoruuden vaikeiden olojen johdosta, jolloin kyvyt käsitellä tiettyjä asioita eivät kehittyneet kunnolla, ja siitä sitten tämä helvetillinen oireiden joukko. Diagnoosi auttanut hyväksymään itseni paremmin, että en ole vain huono ihminen vaan minulla nyt sattuu olemaan vähän eri kortit jaettu ja näillä mennään.

Toimivina asioina itselle ainakin on ollut vertaistuki vaikka sitä erittäin vähän olen saanutkin, ja kriisiaikoina psykiatrit ja Laakson hoitohenkilökuntakin menetellyt. Parhaana ja pahimpana lääkkeenä pidän itselleni benzoja, joista itselle on suosikki Rivatril (2mg). Tätä on määrätty mulle ahdistustiloihin jotka itsellä joskus niin pahoja olleet että toi pilleri on pelastanut siltä psykoosinomaiselta tunteelta että kohta sitä vetää ranteet auki tai muuta vastaavaa. Haittapuolena taas se, että se todella on koukuttava aine ja addiktoituvana persoonallisuutena sen on helppo lähteä lapasesta. Siispä, vaikka se helvetin vaikeaa onkin, pakotan itseäni aika-ajoin pitämään välipäiviä/viikkoja tai kuukauden jos mahdollista, että voi taas ottaa niitä pieniä annoksia ja saada sen hyödyn ja elää vähän aikaa taas helpompaa elämää.

Omat ahdistukset tulee siitä että kaikki tehdään täysillä tai ei ollenkaan, perfektionismi ja täysin binääriluonne ei oo hyvii juttuja. Mitään ei kohtuudella, se on että juostaan 7km/päivä joka päivä tai sit ei ollenkaan, tai sitte että syödään paljon tai ei ollenkaan, ja tää lista jatkuu...

Sori romaanista, jaoin tässä vähän omaa juttua, toivottavasti valottaa tilannetta ja mun oireita ja joku täst jotain hyötyy!
pikkuhäiriö
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 24
Liittynyt: 13.10.2013 22:25:06

Re: Epävakaa persoonallisuushäiriö

ViestiKirjoittaja foo » 14.10.2013 06:02:34

Moi pikkuhärö..he he
mukava kun tulit kanssa kirjoittelemaan.
paljon tuossa sinunkin kirjoituksessa tuttua eikä tuo
mitenkään liian pitkä ollu...
nyt on mentävä, joten toiste lisää, hyvää päivää kaikille,
foo
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 641
Liittynyt: 5.12.2012 15:18:55
Paikkakunta: Foopolis

Re: Epävakaa persoonallisuushäiriö

ViestiKirjoittaja Pesusieni » 29.10.2013 09:32:49

Heippa pikkuhäiriö! Kiva kun kirjoitit, paljon tuttua oli tekstissäsi.
Hyvä, että olet kokeillut lääkkeitä ja terapiaa. Itse en ole vielä uskaltanut lääkkeitä kokeilla, koska pelkään sivuvaikutuksia ja sitä, että jään koukkuun... alkoholin kanssa kamppailu on jo tarpeeksi raskasta ja en jaksaisi lääkkeitä sekottaa mukaan.

Sainn juuri tietää asian josta minulle on valehdeltu vuosia. Tuntuu, että perheeni on nyt hajalla... ensin itkin monta päivää ja nyt ahdistaa hirveästi. En muista mitään ja ajantaju katoilee. En ole myöskään syönyt ja alkoholia on mennyt.
Koitan nyt miettiä miten tästä kasata asiat. Suunnitelmia on päässä, mutta en ymmärrä miksi niitä ei saa käytäntöön. Hirveän huono omatunto kun ei saa mitään aikaiseksi.
Enkä käsitä miksi elämäni aikana kaikki tärkeät ihmiset on hukuttanut minut valheisiinsa. Taitaa löytyä peilistä syyllinen.
Pesusieni
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 66
Liittynyt: 17.8.2013 19:11:27

Re: Epävakaa persoonallisuushäiriö

ViestiKirjoittaja Pölönen » 6.11.2013 00:34:58

Pesusieni kirjoitti:Enkä käsitä miksi elämäni aikana kaikki tärkeät ihmiset on hukuttanut minut valheisiinsa. Taitaa löytyä peilistä syyllinen.


Älä pliis syytä itseäsi! On mulki valehdeltu ja p a h a s t i...asioist, joist ei täs voi puhua. Nii mul ja rajatila, määriteltiin myös joskus "kroonisesti suisidaaliseksi", oli 2 kertaa todella lähellä lopullinen lähtö. Se on OHI! Semmoista pahaa en itselleni tee, enkä syytä itseäni kaikesta. Jos on herkkä omatunto, voi syyttää itseään aivan mistä tahansa... Mä olen joskus, tai itse asias usein, pyytänyt anteeksi kun m u a on loukattu...voi härregyyd. E n suinkaan keltä vaan, joillain ihmisil vaan on muhun suuri valta.

Perhesalaisuudet o veemäisiä. Voi tulla ajatuksia, että illuusiotako tää kaik on ollu, alkaa mahdollisesti miettimään, mitä toi tilanne oikeesti meinas, entäs toi: niinku vedettäs matto jalkojen alta. Mut jos joku vetää sult maton jalkojen alta, kui syyllisen voisi löytää peilistä... :o ? Vain mun ajatuksia, en tunne yksityiskohtia tietenkään.

(Nii ja mä olen pitkän linjan lääkeriippuvainen; ennen hyvin paljon pään sekoittamista tolkuttomil annoksil, nyt selkeä riippuvuus. Kaikki on lääkkeest kii, mun nykyuskomuksen mukaan. Varmaan sekin, paistaaks aurinko, vai sataako :evil: . Koetan sietää sitä nyt, jos onnistun pysyyn lekurin uusimis (mt-puolelt määrätty vuosia sit, mut "hoito" siirrettiin teekoohon, kun pistettiin eläkkeel, ja sen jälkeen uusinu kuka millonki) annoksis - jos se viel uusii, mut nimittäin kutsuttiin tekariin, voeha perse, en tiä mistä o kyse. Lääkkei ei siis uusittu. Jos ei uusi lainkaan, jään odottamaan kouristuksia, ei taho vanha enää jaksaa...vaikken mä kyl kuolla/vaurioitua halua. On noita ollu. Työelämän ulkopuolel olen myös. Notta tämmöne esittely ittestä tänne Lataamon puolel :roll: . )

Katkeruushetkiä tulee uupuneena, mut yleisesti menee paremmin kuin pahimpina sekoiluvuosina.... :) .
Perkele!!!
Pölönen
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1806
Liittynyt: 24.1.2011 23:24:15
Paikkakunta: Suomen...

Re: Epävakaa persoonallisuushäiriö

ViestiKirjoittaja dexmex-cowboy » 19.11.2013 09:18:00

pikkuhäiriö kirjoitti:Diagnoosia kuulemma usein vaikeuttaa juuri se, että saatetaan sekoittaa bipolaariin tai ADHD:seen kirjavien oireiden takia


voiolla myös adhd:n liitännäis sairaus mutta totta kyl riset mulla epäiltiin epävakaasta aspergeriin ku oireet osittain täsmäs ja ei voinu olla adhd koska poltin joskus pilveä. kun ihminen polttaa pilveä muuttuu adhd pilvestä johtuviksi sivuvaikutuksi näin mulle ilmaistiin joskus asia. nykyään onneksi diaknoosi ja parempi lääkäri.
dexmex-cowboy
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1034
Liittynyt: 9.5.2006 19:45:17
Paikkakunta: Bespini

Seuraava

Paluu Lataamo

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa
  • Tulosta tämä sivu
  • Lähetä tämä sivu sähköpostitse
  • Päihdelinkin RSS
  • Del.ici.ous
  • Digg
  • Jaa Facebookissa
  • Jaa StumbleUponissa

A-klinikkasäätiö
Maistraatinportti 2
00240 Helsinki

  • Puh. (09) 6220 290
  • Fax. (09) 175 276
  • www.paihdelinkki.fi