läheisriippuvainenko ?

Tämä palsta on tarkoitettu toiminnallisista riippuvuuksista keskusteluun (seksi- ja ostoriippuvuus, syömishäiriöt). Tutustu myös tietopankin artikkeleihin toiminnallisista riippuvuuksista. Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Läheisriippuvuus

ViestiKirjoittaja Pöllöpää » 14.2.2010 13:49:31

Päihderiippuvuuteni lisäksi kärsin voimakkaasta läheisriippuvuudesta. Mukana on toki auttamisen halua, velvollisuudentunnetta ja erittäin suuri taipumus tuntea syyllisyyttä toisten asioista. Minun on vaikea kieltäytyä, toki ympärilläni ystäväpiirissäni MT-kuntoutujis on myös ihmisiä, jotka eivät tajua rajaa. Mut mun on opeteltava sanomaan "ei" ja se on sanottava tilanteis, ei millään periaatteellisil saarnamisil. Tämä vaikeus tuntuis mul iskevän ennen kaikkea, kun pyytäjä on mies. En tarkoita seksiä. Vähän outoa, kun taustal on ns.mommy dearest, joka käyttää kaikki syyllistämis-ja vetoamiskeinonsa muhun. Sisareni ovat työelämäs, joten heitä hän ei syytä. Painostaa minua omaishoitajaksi.. En minä halua vanhempiani syyttää, olen jo keski-ikäinen ja lapsuuden asiat annan olla, menneet saa jo olla.. / Siivosin vuosikausia parhaan ystäväni kotia ilman palkkaa, ja se on kaatopaikka, jonka siivoamiseen meni päiväkausia, jopa viikko. Hätätilanteis -joita tietenkin näis "ympyröis" on usein ja paljon-tietysti autan, muu olisi heitteillejättöä. En katkaise välejä ystäviini, he ovat minulle rakkaita, mut joskus menee niin pitkäl, etten itse pysty hyväksymään kieltäytymistäni, ennen kuin olen niin puhki, että melkein tekis mieli paeta kuolemaan, koska syyllisyys on niin kova kantaa. Ja silloin -en tietenkään v a i n siksi, en puolustele lääkkeiden yliannosteluani - pakenen lääkkeisiin, pistän summerin ja puhelimen kiinni ja vedän peiton niskaan, eli en jaksa silloin elää omaa elämääni. Tämä ei edistä m i n u n kuntoutumistani, olen sairaseläkkeel psyykkisistä syistä. Olen toki kaikesta huolimati edistynytkin hoidos, mikä on hyvä, mutta minun on tajuttava oma vastuuni itsestä, lääkkeen hallinnasta,o m a s hoidos käymisestä. Kohtalotovereita? Asiassa edistyneitä? Sen kanssa kamppailevia?
"Miksi kaikki nämä sirpaleet, jolleivät lopulta yhteen koottaviksi?" Marilynne Robinson, Talonhaltijat
Pöllöpää
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1640
Liittynyt: 12.5.2009 13:09:57
Paikkakunta: oi maamme suomi synnyinmaaaaargh!

läheisriippuvainenko ?

ViestiKirjoittaja fragile » 15.2.2010 15:05:14

"Läheisriippuvuus on ilmiö, jossa ihminen on pakonomaisen riippuvainen toisesta ihmisestä - usein puolisosta, lähimmäisestä tai asiakkaasta. Läheisriippuvuus on tärkeää erottaa terveestä riippuvuudesta, jota ovat mm. yhteenkuuluvuuden tunne ja sitoutuminen.

Läheisriippuvuuteen liittyvät piirteet ovat yksilöllisiä ja vaihtelevat suuresti äärilaidasta toiseen. Läheisriippuvainen voi olla toisaalta hyvin epävarma, epäitsenäinen, pelokas ja takertuva. Tällainen ihminen miellyttää toisia ja häntä ohjaavat toisten ihmisten tarpeet. Hän myös vähättelee itseään. Usein hän kysyy, mitä mieltä muut ovat hänestä. Hän muuttaa mielipiteitään ja arvojaan toisten mukaan ja hakee näin hyväksyntää ja turvaa. "

roikun suhteessa miehen kanssa vaikka pystyn luettelemaan monia syitä minkä takia minun pitäisi lopettaa se suhde samantien. Listaan kuuluu niin pettämistä kuin valehteluakin.. En vain pysty siihen. Olen sitä yrittäny monta kertaa, ja useasti ollut aivan satavarma että nyt se on ohi, en enää suostu palaamaan siihen samaan kun hän ei kerta muutu. Sitten saan viestin tai soiton ja olen taas sulaa vahaa ja valmis unohtamaan kaiken pahan.

Tuntuu, että ainoa tapa miten pääsen eroon tästä "suhteesta" on, että muuttaisin kokoaan pois Suomesta. En näe muuta ulospääsyä itselleni. Olen yrittäny tapailla muita miehiä, mutta jossain vaiheessa pistän stopin koska ajattelen olevani varattu. Vaikka mies ei sitä itse itsestään ajattele. Menetän kavereitani tämän suhteen takia, he eivät kestä kuunnella minua tämän asian suhteen enää. Enkä minäkää jaksaisi jos olisin he. Tiedän mitä minun pitäisi tehdä, tiedän sen varsin hyvin. Mutta en pysty siihen. Minulla ei ole itsetuntoa ei itseluottoa. Elän kännykkä kädessä jotta voin koko ajan tarkistaa onko hän ottanut minuun yhteyttä.

Rakastan häntä. Vai rakastanko ?Voiko ihminen rakastaa toista niin paljon, että antaa hänen mennä itsensä yli ? Antaa toisen talloa oma itsetunto, itseluottamus. Onko rakkautta elää toista varten ja unohtaa oma itsensä ?

Olen suht nuori, lähempänä kuitenkin 20 kuin 30. Lapsuuteni ja nuoruuteni oli aika vaikea, perheeseen kuuluu alkoholismia joka on jatkunut tähän päivään asti..
fragile
 

Re: läheisriippuvainenko ?

ViestiKirjoittaja Pöllöpää » 16.2.2010 10:08:12

Mä olen ollu samantapases tilantees. Takerruin yhteen ihmiseen ja luulin, et hän olis Ratkaisu Aivan Kaikkeen. Vaik hän pisti mua alas, joidenki kenties omien ylemmyysilluusioidensa vuoksi. Lopulta suhde loppu, ja mun käytös oli kaameeta, häiriköin ja haukuin tosi pitkään. Mut e h k ä se viha piti mut kasas, en luhistunu. Mikä siin miehes pitää sut kii? Seksuaalinen viehätysvoima? Joskus narsistiset persoonallisuudet osaa olla myös viehättäviä, vaik se ei ole aitoa. Rakkautta. O.T. Mä laitoin aiemmin samast aiheesta topikin, voiskohan toimitus yhdistää ne...?
"Miksi kaikki nämä sirpaleet, jolleivät lopulta yhteen koottaviksi?" Marilynne Robinson, Talonhaltijat
Pöllöpää
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1640
Liittynyt: 12.5.2009 13:09:57
Paikkakunta: oi maamme suomi synnyinmaaaaargh!

Re: läheisriippuvainenko ?

ViestiKirjoittaja fragile » 16.2.2010 14:48:39

Hänkin pistää minua alas. Hän tietää aina minua paremmin kaiken, vaikka minulla olisi asiasta ammattillista tietoa. Hän vähättelee kaikkea mitä tiedän, myös muidenkin edessä. Seksi on iso osa meidän yhdessä oloa, silloinkin kun emme ole yhdessä. Tiedän että en ole hänen ainoansa, ja ruokin tätä tietoa sillä että aina riidellessä nostan sen esille vain kuullakseni että ei hän pane muita. Miten oikeasti pystyn valehtelemaan itselleni näin pahasti ! Kuinka pystyn unohtamaan kaiken paskan minkä hän pistää minut kokemaan ! Kuinka helvetin hajalla ihmisen täytyy olla sisällä että suostuu tähän mihin minä suostun. ja se, että itse tiedostan tämän mutta en pysty tekemään asialle mitään. Enkä edes halua.

Yritän pitää häntä "itselläni" seksin avulla. Suostun aikalailla kaikkeen missä ja milloin vaan. Ajattelen että jos hän saa minulta hän ei hae muualta.. Uskon että hän on jollain tavalla seksiriippuvainen, hänen puheensa ja tekonsa liittyy aina seksiin.

Mielialani heittelehtii aivan totaallisesti laidasta laitaan. Mielialani on täysin riippuvainen hänestä.

Uskon, että tämä "ongelmani" on yhteydessä lapsuuteeni ja kaikkeen mitä perheessäni on tapahtunut. Minulla ei ole läheisiä suhteita vanhempiini, juuri alkoholismin takia. Jouduin kasvamaan liian nopeasti, joudun tekemään sitä edelleen. Viimeisen tapahtuman jälkeen, joka sattui noin 4 kuukautta sitten, minulla oli itsemurha-ajatuksia, satuin katsomaan veistä ja yhtäkkiä mielessä olisi miltä terä tuntuisi ihoani vasten. Nämä pelästyttivät minut todella paljon. En ole ikinä jutellut kenenkään "ammattiauttajan" kanssa mistään asioistani, pidän kaikkea liian vähäpätöisinä verrattuna muiden ongelmiin. Myöskin raha on iso ongelma. Josta voi tulla tämän perheen seuraava, ehkä ylitse pääsemätön juttu, josta en tiedä miten tulen selviämään...

En kehtaa puhua ystävilleni mistään näistä asioista, häpeän niitä. Häpeän perhettäni. Eivät ystäväni ymmärrä minua. He sanovat että alkoholistit kuuluvat hoitoon ja sitä rataa. Joten en enää puhu heille, mainitse sanallakaan mitään..
fragile
 

Re: läheisriippuvainenko ?

ViestiKirjoittaja Pöllöpää » 16.2.2010 20:02:22

Sun ongelmat ei todellakaan ole mitään liian vähäisiä hoitoon! Sul on must itsearvostukses ja oikeusajattelus iiisoja ongelmia. Trast mii ai nou- omast kokemuksesta. Mä luulin ennen, et mä olen niin vähäpätöinen, ettei ihmiset edes näe mua. Se oli hyvin, hyvin surullista. Mut täs ollaan :-) !Esim. terapias käyminen on a i v a n eri asia kuin esim.psykoosin takia (joka BTW e i ole riittävä ehto vapaudenriistolle, jollei v.1991 säädetyn lain muut kriteerit täyty.Tää on ny mun missio, mä en siedä tätä epäoikeudenmukaisuutta enää! E i koske minua, mut montaa kaveria, miks helvetis pitäs uskoa kaikki samoin? Mä tunnen vaik kuinka monta "tervettä", joitten uskomukset on irrationaalisesti perusteltuja. Ne tietää motiivit ja tarkotukset ja ne viel usein on jotai kielteistä. Musta se on "ajatustenlukua". Okei kaikki erehtyy,mut jos toistuu ja pysyvää, sitä sanotaan harhaluuloksi. Enneunet, etiäiset, parantavat kivet..ZIISÖS! Ja auktoriteetit on erehtymättömiä jumalia, joiden ei tarvi aina argumentoida mitään eikä ne koskaan puhu mielipiteitään, vaan Tietää Aivan Kaiken. Mä tajuun, ett jos joku uskoo olevans Hitler, tod.näk o n muil vaarallinen, mut jos hän uskoo olevansa Jeesus,tuskin. SORI, sori O.T.) laittaminen väkivalloin. Voisiksä selvitellä sitä asiaa, sähän kärsit ihan helvetisti. Jotku naisten ryhmätki v o i olla ok. Tuol psykoterapiaosios on niist etenemistavoista. Tietysti saat purkaa mieltäs täälki, mut ku asiat v o i muuttuakin. V o i tulla päivä, jollon sä katot taapäin. Ja ihmettelet, ehkä ymmärrät. Who knows?
"Miksi kaikki nämä sirpaleet, jolleivät lopulta yhteen koottaviksi?" Marilynne Robinson, Talonhaltijat
Pöllöpää
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1640
Liittynyt: 12.5.2009 13:09:57
Paikkakunta: oi maamme suomi synnyinmaaaaargh!

Re: läheisriippuvainenko ?

ViestiKirjoittaja Shiva-Pipo » 16.2.2010 21:20:41

Moi Fragile. Ihan kuin olisit kirjoittanut mun sairaasta suhteestani! Lähes jo aloin epäillä, että onkohan meillä sama mies! heh. pimeetä. Mulla tilanne vaan näyttäisi helpottavan - vuoden kestäneen piinan ja patologisen roikkumisen - kymmenien pettymysten, itkukohtausten, loukkausten jne jälkeen olen VIHDOIN saanut edes HIEMAN henkistä etäisyyttä tähän mieheen, jolla on paitsi paha päihdeongelma myös vakava persoonallisuushäiriö.

Mä en osaa edes neuvoa miten irtautua noin tuhoisasta suhteesta muuten kuin toivomalla että ajan myötä järjen ääni voittaa. Minäkin mietin pitkään, että joko minun tai hänen pitää poistua maasta - muuten ei eroaminen onnistu ja pian sattuu jotain tosi ikävää. Joko pelkäsin sekoavani ja tekeväni itselleni jotain tai satuttavani häntä. En ole eläissäni ollut niin sekaisin ja solmussa ja jumissa jonkun miehen kanssa. Ja just tällä hetkellä mä en uskalla edes ajatella mitä tapahtuisi, jos hän ottaisi yhteyttä. Miten pystyisin vastustamaan. Itse pystyn kyllä olemaan ottamatta yhteyttä - tai no ok, laitoin mä Ystävänpäivätekstiviestin..............

Kunpa olisi jotain neuvoa sulle antaa. Mutta olen sitä mieltä, että oot jo oikeaan suuntaan menossa kun tiedostat kuinka kipeä ihmissuhde sulla siinä on. ja se, että tiedostat jollakin tasolla sen liittyvän sun elämänhistoriaan ja perheeseen jne, on myös askel irtautumiseen.

sinuna hakeutuisin psyk.polille. Itselläni ollut avohoitokontakti sinne jo yli 10 vuotta ja aloitin juuri psykoterapian yksityisellä terapeutilla, joten tiedän saavani apua ja tukea tähänkin elämänongelmaani.

kyllähän tää on läheisriippuvuutta, mutta siihen sekottuu sitten varmaan kaikkea muutakin. itselläni esim 2-suuntainen mieliala ja tunne-elämän epävakaa persoonallisuushäiriö. ja tällä miehellä yhtä graaveja ongelmia.

että kun kaksi hullua toisensa löytää, niin tällästä siitä voi pahimmillaan syntyä..koska voit olla varma, että ei tämä sun "rakkasikaan" voi hyvin....
Ei voi mitään. Vai voiko?
Avatar
Shiva-Pipo
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 538
Liittynyt: 16.6.2008 18:32:27
Paikkakunta: bh

Re: läheisriippuvainenko ?

ViestiKirjoittaja fragile » 16.2.2010 23:56:39

Nyt tämä kuulostaa siltä että alan puolustelemaan itseäni ja tätä miestä, mutta. Voisin kuitenkin sanoa että olen aika tasapainoinen nainen kuitenkin. Itseluottamus, sun muut asiat tulevat kyseeseen kun olen hänen kanssaan, tai kun meillä menee huonosti. Nauran, flirttailen elän ja olen kuin kuka tahansa. Tiedän, että muut näkevät minut, enkä pidä itseäni vähäpätöisenä, sanotaan niin että yleensä juuri päin vastoin :D En ole ikinä tämän miehen takia harkinnut tekeväni itselleni tai kenellekään toiselle mitään pahaa, ei ole siis itsetuhoisia ajatuksia tämän miehen takia. Tiedän, että olen arvokas ihminen, ja ansaitsen parasta, ja että minua kuuluisi kohdella hyvin, ymmärrän myös että kaikissa suhteissa ja elämässä on ala-ylämäkiä joista on vain päästävä yli. Suhteellisuuden tajuni on myös kunnossa. Mielestäni minulla ei ole mitään psyykkisiä ongelmia. Ainoa vaan on se, että olen tämän miehen pauloissa.
fragile
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 10
Liittynyt: 16.2.2010 14:53:35

Re: läheisriippuvainenko ?

ViestiKirjoittaja Pöllöpää » 17.2.2010 01:14:05

Sori, ei missään nimes ollu tarkotus loukata sua fragile noil pohdinnoil. Sain vain ekasta viestistä tietynlaisen käsityksen. Enkä halua leikkiä jumalaa, joka t i e t ä ä, mistä on "kyse" (mä inhoan tota sanaa, ikään kuin ois "kyse" vain ja ainoastaan yhdestä asiasta..) Mut jos mielipide sallitaan, m i n u s t a ei ole hyvää itsearvostusta, tai omien oikeuksien ymmärtämistä, jos loputtomiin ottaa vastaan alas pistämistä, pettämistä, huonoa kohtelua. M ä en enää ota. Yks kysymys mul ois, fragile, h a l u a t k o pysyä sun suhteessa? Koska jos haluat, niin sehän on sun valinta. Eikä terapian muuten tarvi sitä meinata, et mä olen "hullu" tai et mul on edes psyykkisiä ongelmia. Vaikea elämäntilannekin voi olla hyvä peruste. Ai nyt tulikin mieleen, et yks entinen opiskelukaveri kerto, et hän kävi itse A-klinikal samankaltaises tilantees jutskaamas, vaik hänel ei ole päihdeongelmaa! Siitä oli hänel paljon apua!
"Miksi kaikki nämä sirpaleet, jolleivät lopulta yhteen koottaviksi?" Marilynne Robinson, Talonhaltijat
Pöllöpää
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1640
Liittynyt: 12.5.2009 13:09:57
Paikkakunta: oi maamme suomi synnyinmaaaaargh!

Re: läheisriippuvainenko ?

ViestiKirjoittaja fragile » 17.2.2010 10:29:00

ei minunkaan pitänyt kuulostaa noin hyökkäävältä, anteeksi siitä.. Tuli vain sellainen pieni ahdistus :) myönnän että jotain hämärää omassa käyttäytymisessäni on.. Ja en ole koskaan ajatellut että terapiassa kävisi vain hullut. Olen itse aina halunnut mennä terapiaan, käsittelemään mm. perhettäni. Mutta en koe olevani sellainen joka sinne pääsee ja sitten tulee iäin ikuiset maksu kysymykset. Tai pelkästään se, että pitäisi mennä terkkarille sanomaan, että tuntuu että pitäis päästä juttelee jollekkin. Ei.. Se tarkottaisi että pitäisi päästää tuntematon lähelle.
fragile
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 10
Liittynyt: 16.2.2010 14:53:35

Re: läheisriippuvainenko ?

ViestiKirjoittaja Pöllöpää » 17.2.2010 15:17:24

Ihan vaan noist terapioista: A-klinikka ei maksa, MT-toimisto ei maksa ja Kelakin korvaa suuren osan, omavastuu kaiketi kympin luokkaa. Ja on tosi hyviä, ammattitaitoisia terapeutteja, jotka ei lässytä tyhjää..ja pitää sen etäisyyden, joka terapeutin kuuluu pitää. En meinaa kylmyyttä tai välinpitämättömyyttä. Mua vain vielä kiinnostaisi, anteeksi utelu, että haluatko suhteen jatkuvan..? Miehesi/miesystäväsi ei kaiketi aio käytöstään muuttaa, vai miten on? En halua ahdistella, enkä tuottaa sul lisäahistuksia, mut vaikeista asioista puhuminen voi tuoda sitä esiin. Ja kun tämä on vertaistukea, musta ois hyvä, että voi esittää omia käsityksiään ja keskustella. Tietty täälki vois olla ohjaaja, niinku Kuivaushuonees on...
"Miksi kaikki nämä sirpaleet, jolleivät lopulta yhteen koottaviksi?" Marilynne Robinson, Talonhaltijat
Pöllöpää
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1640
Liittynyt: 12.5.2009 13:09:57
Paikkakunta: oi maamme suomi synnyinmaaaaargh!

Re: Läheisriippuvuus

ViestiKirjoittaja Pöllöpää » 17.2.2010 15:46:37

Mä ymmärrän, et kun vanhemmat ikääntyy, tilanne aikuisen lapsen ja vanhemman välil muuttuu. Mut kun mä vietin yhdin päivän äidin kans kahden, tuntu niin perkeleen hirveeltä. Mul on ajatus, et sen hömelyys ei johdu vain iästä vaan zopikloonin käytöstä ja masennuksesta. Kun mitään sairautta ei ole tutkimuksis ilmennyt.Me mennään maaliskuus maal, ja koitetaan, jos se suostuis vaihtaan lääkkeen vesiliukoseen, joka ei kertyis sen elimistöön. Ja sit kun se puhuu vieraitten tai muiden sukulaisten kans, se kuulostaa ihan normaalilta! Ja sillon tulee kiukun tunteita, et onks täs ny jotai draamaqueen-juttuja. Mä vein sen synttäreil useita lahjoja kerran, ja se vaan vilkas niitä, pisti sivuun, ei kiittäny sanallakaan. Ja se tuntuu ihan vieraalt ihmiselt. Mä soittelen sinne kyl, ja kun mä kaiken sen valituksen jälkeen kysyin kerran, et onks m i t ä ä n hyvää, se vastas, et ei. Olenksmä hänen pettymystensä ja hänen kärsimyksensä syypää? Musta en. Hän e i tajua, et niit on muilki, myös mul on ollu vaik mitä, mut onkshän ikinä ollu tukena? Ei. Isä on. Välil mä vihaan sitä ihmistä, se takertuu muhun, syyttää ja syyllistää. Joo ja sairaseläkkeel olevasta päihde-ja mt.kuntoutujasta tulis loistava omaishoitaja, mitä hän siis tahtoo. Sil on pirusti rahaa, se vois p a l k a t a henkilökohtasen avustajan ja yhteiskuntaki tukee sitä. Onneks mun siskot, lekuri ja terapeutti on täs asias mun puolel. Mut me aikuiset lapset sit hoidetaan näit asioi ens kuun vierailulla. Mun o n saatava henkinenkin etäisyys siihen ihmiseen ja jotenkin sit hyväksyttävä, että hän on sellainen kuin on, ja minä tämmöinen kun minä olen. Ei jaksa loputonta syyllisyyttä...
"Miksi kaikki nämä sirpaleet, jolleivät lopulta yhteen koottaviksi?" Marilynne Robinson, Talonhaltijat
Pöllöpää
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1640
Liittynyt: 12.5.2009 13:09:57
Paikkakunta: oi maamme suomi synnyinmaaaaargh!

Re: läheisriippuvainenko ?

ViestiKirjoittaja Shiva-Pipo » 17.2.2010 18:55:24

no hakeuduit sitten hoitoon tai et, niin itse sanot kokevasi suhteesi ahdistavaksi (en nyt jaksa katsoa sanatarkasti). niin kai sille jotain pitäis tehdä. asioilla on aina monta puolta eikä mikään suhde ole VAIN huono tai VAIN ihana, Sama koskee kai meitä ihmisiä; että ollaan toisaalla vahvoilla ja toisaalla heikoilla...Itse olen päällikkö-asemassa (kai se jotain merkkaa...heh), kouluja käynyt, raha-asiani ok hoitanut, täyspäisen oloinen ja näköinen ihminen - ja SILTI minussa on se pimeä puoli..se joka tarvitsee hoitoa. tämmöstä tää on. minkä ikäinen muuten olet Fragile? Mä olin kolmen kympin tienoilla kun ensimmäisen kerran tajusin, että pakko se on perkele turvautua johonkin helvetin shrinkiin. Oli tod iso kynnys hakeutua avohoitoon. Sama koski a-klinikan ensikontaktia. Onko sulla Fragile minkäänlaista ongelmasuhdetta minkäänlaisiin päihteisiin?
Ei voi mitään. Vai voiko?
Avatar
Shiva-Pipo
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 538
Liittynyt: 16.6.2008 18:32:27
Paikkakunta: bh

Re: läheisriippuvainenko ?

ViestiKirjoittaja fragile » 17.2.2010 23:13:04

Sehän tässä ongelma onkin. Että haluanko olla tässä suhteessa vai en. En osaa vastata siihen. Osa minusta haluaa olla, osa minusta elää siinä toivossa että tämä toinen tajuaa kuinka kallisarvoinen olen ja kuinka rakastaa minua eikä voi kuvitellakkaan elävänsä ilman minua ja on valmis kaikkeen vain pitääkseni minut, osa minusta haluaa että en rakasta häntä enää, että voin tuntea niin suurta vihaa joka peittää kaikki rakkauden tunteet. Kaipa jos haluaisin olla ilman häntä olisin sen valinnan jo tehnyt..

Minulla ei ole päihdeongelmia, eikä ole tällä toisellakaan puolella.. Kotioloistani olen avautunut tuolla lasinen lapsuus, lukekoot ken jaksaa..

Olen päälle 20, alle 30..

Mutta ajatus vaan mennä jollekkin puhumaan tuntuu tällä hetkellä aivan liian isolta kynnykseltä. Vaikka tiedän että siitä varmasti olisi jotain apua... Tälläinen olen aina ollut, tiedän että minun pitäisi tehdä jotakin, mutta en vaan tee sitä.
fragile
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 10
Liittynyt: 16.2.2010 14:53:35

Re: läheisriippuvainenko ?

ViestiKirjoittaja Pöllöpää » 18.2.2010 09:21:50

Multa oli vissiin t a a s jääny viesti lähtemäti (käytän puhelinta netinkäyttöön, toistaseks). Kommentoin siin Shiva-Pipon ( :-) ) kirjotust, et ei asiat tosiaan ole yleensä mustavalkosia. Et sillon ku purkaa pahaa mieltään, kuvaa ne mustat puolet. Mä mietin, kui mä oisin siin omas suhtees "pärjänny" paremmin. Ehkä ohittamal ne typerääkin typerämmät mitätöimiset, tai murjasemal jonku pikkusen ilkeän vitsin - läheiseni tietävät, et osaan olla todella nopee. Eli en todellakaan ole mikään putipuhdas pulmunen, heh. Raivostuminen pahensi aina asiaa, koska hänest se oli väärin. Mut jos sä fragile h a l u a t jotain muutosta, onk sun mahdollist muuttaa omis reaktioissas jotai? Jotku ihmiset menee ihan hämilleen, ku vaik kesken riidan alkaa puhuun jostai ihan muusta. Ja onnittelut sul Shiva-Pipo ( :-) ), et sä olet edistyny, saanu etäisyyttä. Varmasti kova työ, ja vaatinu sinnikkyyttä. No ny taitaa olla vähän liikaa Dr.Philiä, mut mä kirjotin tohon toiseen läheisriippuvuustopikkiin omista jutuistani, ku kerkisin sinne alottaa. Ois ihan kiva, jos joku kommentois, mut vertaistukeenhan ei tuomitseminen kuulu.. Juu ja seki ois kiva, jos ylläpito liittäs ne yhreks, ku nii on ennenki ainaski tapahtunu, mut en tiä olik se sit ohjelma, joka sen teki.
"Miksi kaikki nämä sirpaleet, jolleivät lopulta yhteen koottaviksi?" Marilynne Robinson, Talonhaltijat
Pöllöpää
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1640
Liittynyt: 12.5.2009 13:09:57
Paikkakunta: oi maamme suomi synnyinmaaaaargh!

Re: läheisriippuvainenko ?

ViestiKirjoittaja Pöllöpää » 18.2.2010 09:22:30

Multa oli vissiin t a a s jääny viesti lähtemäti (käytän puhelinta netinkäyttöön, toistaseks). Kommentoin siin Shiva-Pipon ( :-) ) kirjotust, et ei asiat tosiaan ole yleensä mustavalkosia. Et sillon ku purkaa pahaa mieltään, kuvaa ne mustat puolet. Mä mietin, kui mä oisin siin omas suhtees "pärjänny" paremmin. Ehkä ohittamal ne typerääkin typerämmät mitätöimiset, tai murjasemal jonku pikkusen ilkeän vitsin - läheiseni tietävät, et osaan olla todella nopee. Eli en todellakaan ole mikään putipuhdas pulmunen, heh. Raivostuminen pahensi aina asiaa, koska hänest se oli väärin. Mut jos sä fragile h a l u a t jotain muutosta, onk sun mahdollist muuttaa omis reaktioissas jotai? Jotku ihmiset menee ihan hämilleen, ku vaik kesken riidan alkaa puhuun jostai ihan muusta. Ja onnittelut sul Shiva-Pipo ( :-) ), et sä olet edistyny, saanu etäisyyttä. Varmasti kova työ, ja vaatinu sinnikkyyttä. No ny taitaa olla vähän liikaa Dr.Philiä, mut mä kirjotin tohon toiseen läheisriippuvuustopikkiin omista jutuistani, ku kerkisin sinne alottaa. Ois ihan kiva, jos joku kommentois, mut vertaistukeenhan ei tuomitseminen kuulu.. Juu ja seki ois kiva, jos ylläpito liittäs ne yhreks, ku nii on ennenki ainaski tapahtunu, mut en tiä olik se sit ohjelma, joka sen teki.
"Miksi kaikki nämä sirpaleet, jolleivät lopulta yhteen koottaviksi?" Marilynne Robinson, Talonhaltijat
Pöllöpää
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1640
Liittynyt: 12.5.2009 13:09:57
Paikkakunta: oi maamme suomi synnyinmaaaaargh!

Seuraava

Paluu Tori

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa
  • Tulosta tämä sivu
  • Lähetä tämä sivu sähköpostitse
  • Päihdelinkin RSS
  • Del.ici.ous
  • Digg
  • Jaa Facebookissa
  • Jaa StumbleUponissa

A-klinikkasäätiö
Maistraatinportti 2
00240 Helsinki

  • Puh. (09) 6220 290
  • Fax. (09) 175 276
  • www.paihdelinkki.fi