Minä täällä...

[cricket]

Juuri nyt tuntuu, että minä haluan kuolla. En jaksa, enkä pysty tähän. En pysty ymmärtämään, käsittämään, toimimaan. Mies retkahti - olkoonkin, että yksi ilta ja muutama kalja - mutta silti. Täysraitis perkele! Tämä merkitsee sitä, että Minnen jatkohoidot ovat nyt ohi ja hoito katsotaan keskeytetyksi. Minä huudan, itken, raivoan, olen ilkeä ja kiltti samoissa lauseissa. Miksi tuo ihminen ei opi!! Tämä pettymys syntyy siitä, että noinkaan maineikas hoito ei riittänyt tälle tapaukselle, tissuttelijalle.

Hinni-kulta, oma kokemukseni on se, ettei mikään 'hoito' sinänsä raitista, se vain antaa eväät ja työkalut raitistumiseen. Jos Minne katkesi, ei se tarkoita sitä, että raittius on mahdotonta.

Jotkut käyttävät retkahduksesta termiä 'sairaskohtaus' - että se on tauti, alkoholismi, joka oireilee. Välit retkahduksille pitenevät, retkahdukset jäävät lyhyiksi, ja jossain kohtaa ne vaan loppuvat. Meitä on niin monella tavalla raitistuvia ihmisiä! Mutta jossain vaiheessa voi läheisen voimat loppua, eikä jaksa katsoa enää yhtään kertaa.

Holisti saattaa jopa työntää vastuun hoitavalle taholle, ja jos hoito ei onnistu, niin kokee olevansa mahdoton tapaus. Älä ainakaan anna miehesi tehdä tuota... AA on täynnä raitistuneita 'mahdottomia tapauksia'

Voimia teille kaikille oman terveytenne tai puolison terveyden kanssa kamppaileville!

[aNaNas]

Hei Hinniseni! Rankkaa tekstiä. Toivottavasti olet jaksanut hengittää. Olen samaa mieltä edellisten kommentoijien kanssa, eli on monia teitä raittiuteen - joku juttu toimii toiselle, kun taas toinen saa tuen jostain muusta. Ja sekin oli hyvä huomio, että hoitopaikoista saa tietoa ja välineet, mutta työ raittiuden eteen täytyy tehdä itse ja vieläpä siellä omassa kotona. Laitosjakso on laitosjakso. Siellä ollaan toisaalta vähän niin kuin Herran kukkarossa, poissa omasta arjesta. Mitä lisäarvoa siis uusi Minnesotan perusjakso toisi? Erityisen harmillista oli lukea noista raha-asioista....Uskon, että se loukkaa ja syö sitä luottamuksen siementä, jonka varmasti olit jo saanut orastamaan. Varmasti uuvuttavaa ja turhauttavaa romahtaa alas....Koska niitä toiveita ja haaveita alkaa syntymään jokaisen raittiin päivän aikana lisää - vastustipa sitä tai ei. Totta kuitenkin sekin, että Sinä teet omat valintasi, ja toivoin niihin Sinulle viisautta! Halauksia, voimaannuttavia sellaisia!

[HOP HOP]

Hyvä Hinni !
Olen pahoillani tilanteestasi, ymmärrän ja tunnistan kaikki nuo tunteesi pettymyksestä vihaan ja raivoon ja kuitenkin se pieni toivo siellä josskin on.
Muutamia kertoja al-anonissa käyneenä tiedän että raitistumisen tiellä voi olla useitakin retkahduksia. Miehelläsi on kuitenkin jo yritystä parantua. Ryhmässäni oli useita ihmisiä jotka olivat tehneet päätöksen pysyä juovan alkoholisitin rinnalla ja yrittää parantaa itsensä siinä sivussa käymällä ryhmissä. Ja sitten on meitä jotka emme enää yhtään retkahdusta kestäneet. Minun oli pakko laittaa peli piip ja aloitaa oma matkani ilman päihdesairasta miestä.
Matka on ollut haastava, hoidan lapset, työt ja yhteisen asunnon myyntiä puserran eteenpäin nyt. Mutta tiedän että tämä on minulle ainoa oikea tapa toimia nyt, en voi kadottaa itseäni enää yhtään enempää siihen sairaaseen päihdemaailmaan joka meilläkin oli vallalla. Minut pakoitti toimimaan lapsieni hyvinvointi. Vaikka olen läheisriippuvainen, koen että en voi tuhota lasteni maailmaa, roikkumalla epäterveessä parisuhteessa kynsin hampain.
Lapset ansaitsevat parempaa kuin poissaolevan, kyttäävän, epäilevän, kireän, väsyneen jne äidin.
Toivon sinulle voimia jatkaa eteenpäin, oli valintasi mikä tahansa. Minä ajattelen että kun näistä tosi raskaista ja ikävistä ajoista on selvitty ensi kesä on varmasti jo iloisempi ja ennen kaikkea meidän kaikkien on helpompi hengittää. Olet ajatuksissani. Sinä selviät kyllä !

[ninez]

Voi, olipa huonoja uutisia Hinni. En osaa sanoa mitään lohduttavaa. Mutta kuulolla ollaan, ja lähetän voimaanuttavia ajatuksia ja ison virtuaalihalauksen sulle.

Miten tänään jakselet?

[Ellis79]

Olen lukenut kolmatta tuntia tätä ketjua kyyneleet vuolaasti virraten. Olen itkenyt sinun, minun, meidän surua. Kirjoitat kauniisti kauheasta asiasta.

Olen itse samanlaisessa tilanteessa. Mies on hankkinu apua, mutta minun on vaikea uskoa ja jaksaa. Vaikka tällä hetkellä kaikki on hyvin ja oikeastaan paremmin kuin aikoihin (koska Mies etsii aktiivisesti apua itselleen) jaksan minä huonommin kuin koskaan. Ehkä epätoivo on viimeinkin saanut minut kiinni, vaikka luulin pystyväni sen karistamaan. jatkuva tunteiden vuoristorata on vienyt voimat ja verottanut elämäniloa, ja 30 vuotiaana tunne itseni usein voimattomaksi. En tiedä mikä on se voima joka minut saa jatkamaan tässä, näkemään tulevaisuuden ja raittiin elämän.

Jotenkin minusta tuntuu, että me kaikki olemme sokeita omalle tilallemme. Me uskomme olevamme päättäväisiä, riippumattomia, rohkeita, terveen itsekäitä, raivokkaita ja ties mitä. Mutta vasta aikojen päästä kun katsomme taaksepäin, näemme että nuo tunteet ovat olleet vain oikeiden tunteiden varjoja, koska alkoholi on aina ollut siinä välissä. Jos emme ole pelänneet että alkoholisti juo, niin sitten olemme pelänneet että alkoholisti ei enää ole juomatta. Ja kun on lapsia, ei erossakaan puolisostaan pääse eroon. Siksipä tulevaisuutta suunnitelee ehkä hieman laimeasti, "ken elää se näkee" mentaliteetillä.

En tiedä lohdutanko tässä enemmän itseäni kuin sinua, mutta minun mieheni on myös tuon pidemmän tien kulkija. Häntä ei kerta AA:ssa eivätkä muutkaan toimet ole toistaiseksi raitistaneet, mutta hän yrittää.

Voimaa meille kaikille!

[Hinni]

"Hän joka
sinulle on ollut rakas
ei koskaan kuole sydämestäsi

Niin kauan kuin elät
kannat hänen
sytyttämäänsä valoa
sielusi joka sopessa."

- Anja Porio -

Minä tyhjenin. Hetkesi elämä minussa tuntui virtaavan ulos kuin hiki virtaa iholla näinä kohtuuttoman kuumina öinä. Lyyhistyin tuvan siniseen sohvaan voimattomana ja pahoinvoivana. Viime keskiviikkona perhetyöntekijä saattoi minut terveyskeskukseen ja jäin viikoksi osastolle voimaantumaan. Dosettiin lisättiin yksi lääke entisten joukkoon.

Minulla on ollut aikaa miettiä, aikaa mielessä asetella jalkani takaisin keltaisen mökin tuvan lattialle. En olisi millään jaksanut uskoa, että tämä taistelu raitistumiseksi on näin raskasta. Vaikka eihän Mies hetkessä tuhoisille tavoilleen oppinut - puoli vuotta on lyhyt aika verrattuna siihen, kauanko virtahepo olohuonetta tukki. Miehellä on halu raitistua ja hän työskentelee sen eteen - minä näen sen. Minun on aloitettava voimakkaammin omasta toipumisesta huolehtiminen, jottei minua mäkipaikoissa vietäisi kuin lastua laineilla. Ehkä minä nyt ymmärrän luovuttaa ja siten vielä kouriintuntuvammin selvitän itselleni sen, että nöyrtymisestä alkoholin ylivallan edessä lähtee läheistenkin toipuminen.

Mies soitti Lapualle, samaan hoitolaitokseen, jossa alkuvuodesta oli. Paikka mahdolliselle perushoitojakson uusinnalle on "varattu" syyskuuksi ja sosiaalitoimi pohtii uuden maksussitoumuksen antamista. Se miksi tuo jakso tuntuisi tärkeältä, liittyy siihen prosessiin, jota Mies käy nyt itsensä kanssa. Osa rumasta ja kohtuuttomasta lapsuudenkuormasta jäi purkamatta ensimmäisellä kerralla, asioihin liittyy liikaa häpeää. Mies sai pukahdettua rumia asioita ääneen perhetyöntekijälle - ensimmäistä kertaa kellekään minun lisäkseni. Me vakuutimme, että vain irti päästämällä voi alkaa toipuminen. Mies osa saanut elämänsä ensimmäiset joukkoonkuulumisen kokemukset Minnesotahoidossa - siksikin toivoisin, ettei tuo yhteisö ja sen vertaistuki katoaisi ulottumattomiin.

Jäädä vai lähteä -keskustelua emme toistaiseksi käy. Olisi hätiköityä pakata tavaransa nyt. Erosta olemme kuitenkin keskustelleet vakavasti ja tulleet yhdessä siihen tulokseen, että mökin elämän muuttaminen raittiiseen suuntaan on ainoa yhdessäolon vaihtoehto. Olemme hauraina ja avoimina - molemmat. Varmoina siitä, että rakkauden päättymiseen tämä liitto ei kuolisi. Jos tämä kuolisi, kuolisi se yhdessäolemisen mahdottomuuteen. Minussa elää vielä toivo, pieni ja sitkeä.

Kiitos teille rinnallakulkijat tuesta, olette minulle korvaamattomia!

Tähän päivään
-Hinni -

[nasaalisti]

Ikävä kuulla Hinni, että mies ratkesi! Varmasti teki sinulle hyvää päästä kotoa hetkeksi pois. Sitä kun stressaa huomaamattaan enemmän kuin tietää.

Tuli mieleen, kun kirjoitit miehelläsi olevan käsittelemättömiä asioita lapsuudesta. Voisiko hän käydä jossain niistä puhumassa, esim. terveyskeskuksessa psykiatrisen sairaanhoitajan luona? Nimittäin voi olla, että noiden asioiden käsittely onnistuisi paremmin irrallaan alkoholismista. Helposti se alkoholismi ohittaa kaikki muut asiat, vaikka jostainhan se alkoholismikin on syntynyt. Onko niitä asioita käsitelty?

Toivottavasti tää retkahdus parantaa miehen motivaatiota! Ehkä tuo on jotain itsensä testaamista, mitä voi tehdä ja mitä ei.

Jaksamista koko perheelle!

[ninez]

Hyvä kuulla sinusta! Ihailen tapaasi, miten pystyt taas nousemaan ahdingosta ja kääntämään katseesi etsimään valoa tunnelin päässä. En ihmettele yhtään että voimasi loppuivat tuossa tilanteessa.

Pidän sormet ja varpaat ristissä että saisitte sen maksusitoumuksen. Hienoa että miehesi sai puhuttua niinkuin kuvasit, toivottavasti se oli uusi askel toipumisen suuntaan.

Pidä huoli itsestäsi!

[Hinni]

Tupa on hiljainen - orkesteri nukkuu yläkerrassa helteiden väsyttämänä ja Mies on lähtenyt aamuvarhaisella töihin - nämä ovat minun omia hetkiäni. Hetkiä, joissa voi ajatella kuuluvasti, ajatella itseään. Olen viime aikoina ollut kovin mietteliäs ja hiljainen - jopa niin hiljainen, että se saa Miehen kysymään vointiani useammin kuin kerran. Kuljen keltaisessa mökissäni verkkaisesti, siirtelen tavaroita paikoilleen, unohdun hetkiseksi milloin mihinkin. Siirsin omenapuun alta valkoisen pihatuolin etupihalle, jotta voin istua ja katsoa minun elämääni, keltaista mökkiäni kaikessa rauhassa. Mökin elämä on ollut kovin tavallista ja arkista: elämä jatkui siitä mihin se hetkeksi pysähtyi. Mies ponnistelee raittiuden eteen, remontoi kotia raskaiden työpäivien jälkeen, orkesteri veuhtoo tupaan ja tuvasta ulos. Ja minä olen.

"Jos en
osaisi kulkea
avoimin
silmin,
korvin,
mielin,
en tuntisi mitään.

Jos en
uskaltaisi
elää,
ei minulle
tapahtuisi mitään
kertomisen
arvoista."

(Terttu Viikki)

Kiitos ystävät tuesta, taas kerran.

Ninez, täällä sitä ollaan =), valoa tai ei. Olen miettinyt ja punninnut valtavasti, olen päättänyt vielä katsoa, onko tämä ollut sellaista toipuvan retkahdusta vai sitä mikä aloittaa syöksykierteen. Nyt vielä on näyttänyt siltä, että halu raitistumisesta elää Miehessä. Lääkäri minulle korosti, niin kuin tekin täällä, että alkoholismi oirehtii juuri retkahtamalla ja tie raittiuteen harvoin käy kertapelillä - joillekin tie on kovin kivinen. Ja, Nasaalisti, eilen juuri perhetyöntekijä sanoi, että tässä syksyn aikana katsellaan mikä olisi kellekin sopiva paikka ja aika aloittaa kuorman purku. Poikamme adhd-asioiden tiimoilta meille on syksyllä tulossa asiakkuus perheneuvolaan. Se voi olla yksi kanava.

Välimallielvikset löysivät edellisen retkahduksen jäljiltä yhden täyden oluttölkin. Perhetyöntekijä oli sitä mieltä, että se sijoitetaan näkösälle jääkaappiin ja siellä se on nyt jo viikkoja ollut. Mies sanoo sen tehokkaasti muistuttavan siitä ettei voi juoda. Saa nähdä.

- Hinni -

[Hinni]

Mies on työn ohella ahkeroinut keltaisen mökin ulkovuoriremonttia melkoisella vauhdilla eteenpäin sillä aikaa, kun minä vein orkesterin viime viikoksi siskoni luokse pääkaupunkiseudun ihmeisiin. Kävimme Suomenlinnassa eväsretkellä, seikkailimme luolastoissa ja sukellusveneessä. Nautimme niin Meikon luonnonpuiston huikeankauniista kalliorannasta kuin kesäisen Helsingin tunnelmasta. Orkesteri istui junassa ensimmäistä kertaa ja se oli lapsille jo yksi elämys. Neiti Kevät hihkaisi kuuluvasti, kun paikallisjuna suhahti ensimmäisen kerran nytkähtääkseen liikkeelle. Lapset saivat kokeilla rullaluistelua ja nauttia leikeistä serkkujensa luona. Oi iloa, oi valoa.

Pieni etäisyys toisistamme teki hyvää - selkiytin omia ajatuksiani, Mies omiaan. Ikävä ja yksinäisyyden tunne on riipinyt molempien sydänalaa ja samalla auttanut meitä muistamaan, mikä tässä keltaisen mökin elossa on kaiken ponnistelemisen arvoista. Hikinen, ahkera Mies sulki minut eilen syleilyynsä, kertoi kaivanneensa minua ja lapsia. Siinä hetkessä minä olin onnellinen, olin kotona. Mökissä pyörähdimme vain maanantain, sillä minä ja lapset jatkamme tänään matkaa perheleirille. Vielä hetki lomaa ennen kuin arki taas alkaa.

"Lauluista kaunein,
Hinnin laulu Miehelle (lauletaan tarvittaessa)

Rakkaani tulee,
minä kuulen hänen äänensä.
Hän kiitää yli vuorilautojen,
hän kirmaa yli purkukasojen.
Miten hikinen on minun rakkaani,
hän on niin ihanan likainen.

Siinä hän on!
Hän pysähtyy ja jää talomme seinustalle.
Hän katsoo ikkunan takaa,
kurkistaa ruutujen raoista.

Rakkaani puhkeaa puhumaan!

Nouse kalleimpani, tule kanssani ulos.
Katso, mitä rakennan
rakkaudesta sinuun ja lapsiin.

Hikesi ovat kuin helmet.
Hiustesi pöly kuin kruunu.
Karheat kätesi kietoutuvat ympärilleni.
Minä ikävöin sinua aina rakkaani.

Lapset, älkää häiritkö rakkauttamme,
jääkaapissa on ruokaa!"

(Solveig Hiltunen, mukaillen)

- matkalaukkumatkaaja Hinni, joka ei vuosiin ole uskaltautunut lähtemään mökistään minnekään. Minä(kin) toivun! -

[cricket]

Haha! Lukiessani mietin juuri tuota - mitä! Onko Hinni lähtenyt lasten kanssa reissuun! Kuulostaa toipumiselta!
Kivoja uutisia sinulla oli taas kerrottavana. Elämä kantaa ja antaudut sen kannettavaksi
Hyvää lomaa!

[Hinni]

Haikeina istuimme illalla autoon: niin huikea perheleiri, että tovin olisimme järvenrantaparatiisissa voineet vielä viettää. Orkesteri ui ja askarteli taukoamatta, minä nautin hyvästä ohjelmasta, seurasta ja elämästä valmiissa ruokapöydissä. Ja minä nauroin, laskin leikkiä - se tuntui hyvältä. Keltaisen mökin siivous on ollut retuperällä koko kuuman kesän, joten tieto siitä, että minun tulisi jossakin vaiheessa innostua raivaamisesta tykytti takaraivolla koko aamupäivän. Onneksi minulla on vielä ulkovuoren maalaus kesken, joten aion viimeisen lomaviikon ulkoistaa itseni sisätöistä. Uskon vahvasti, että kaappien luuttuamiseen voin paneutua syksymmällä. Tai joskus.

Perheleirille saapui pariskunta, joka kertoi rakkauden kielestä parisuhteessa. Aamuhetkessä aikuisten kesken virisi elämänmakuinen keskustelu parisuhteiden mutkista ja mäkipaikoista. Yhteistä hetkeä kannatteli toivon näkökulma: aina kannattaa yrittää selvitellä ongelmia, jotta se joka alunperin tulen sytytti ja sai liekit laulamaan, saisi pariskunnat etsimään arkeen hautautunutta yhteenkuuluvuutta uudelleen. Ilmoitin meidät siltä istumalta “Mennään eteenpäin” -parisuhdeviikonlopun jonoon. Jonotusaika on tällä hetkellä noin vuosi, joten lastenhoito-ongelmaa on aikaa ratkoa. Istuin ringissä ja annoin kaiken eletyn tulla ulos. Silmää räpäyttämättä, kyynelittä sanoin ääneen kaiken sen ruman ja inhottavan, mikä on mökin väkeä piiskannut - minua helpotti. Kaikki on nyt sanottu - useaan kertaan, monille ihmisille - ja on toipumisen aika, uuden aika.

Minulla oli aikaa miettiä omaa elämääni: olen jälleen kerran arvottanut itselleni tärkeitä asioita. Tiedän, että rakastan Luojan meille lahjaksi antamia lapsia ja tätä omituista, paljon meiltä vaatinutta keltaista mökkiä. Rakastan myös tuota Miestä, sitä hänessä, joka hän pohjimmiltaan on. Sitä, joka hänessä juovana asuu, en haluaisi enää tavata. Elettyä läpikäydessä huokasin, että tuntuu kuin hänessä olisi kaksi puolta yhdessä ihmisessä. Arjessa olen uuvuttanut itseäni sillä, että olen yrittänyt miettiä, mitä minun tulisi tehdä. Yritän nyt luopua siitä tavasta aiempaa paremmin ja uskaltaa jättää itseni Luojan käsiin - luottaa siihen, että tiedän vahvana varressani, kuinka toimia tänään, huomenna.


"Ajattelen, pohdin
mitä on
toivo
rakkaus
usko
Miten kuvaisin niitä?
Mitä kertoisin?

Katselen ikkunasta ulos.
Kadulla isä taluttaa lastaan.

Isä taluttaa…"

(Sointu-Sisko Parviainen)

Kiitos Cricket, tulipa hyvä mieli kun luin kommenttisi. Olen iloinnut ja nauranut ja laskenut leikkiä. Olen viihtynyt jopa niin hyvin, että keltaiseen mökkiin paluuta on pitänyt ihan miettiä.

Minulla ja lapsilla on ollut hyvä ja helppo olla ja se tunne on valtavan arvokas meille kaikille. Kotona oleminen selvästi painaa orkesterin hartioilla: Helsingistä kotiutuessa Neiti Kevät itkeä tillitti hyvän tovin autossa, leiriltäkin tulimme hieman hämillämme mökkiin - ei ole helppoa palata lomalta arkeen, joka on tuntunut vielä kovin hauraalta. Lapset ovat sanoittaneet tunteitaan Miehelle, jotta tämä ymmärtäisi, ettei hänen sielussaan ainoastaan myrsky käy.

- ystävyydellä pyykkivuorta pian valloittava Hinni -

[Hinni]

Keltaisen mökin pihapiirin laidalla on vanhan, suurirunkoisen koivun vieressä tiivis kuusiaita. Puiden lomaan on viritetty ystävältä lahjaksi saatu musta riippumatto, joka on ehdottomasti yksi orkesterin lempipaikoista. Neiti Kevät oli kuvaillut paikkaa jossakin koulutyössään koko kotikylän parhaimmaksi paikaksi. Ja mikäpä kiikkuessa puiden siimeksessä, kun järvinäköala aukeaa kaurapellon takaa. Keltaiseen mökkiin kuuluvan peltokaistaleen vieressä on suuri hevoslaidun, jossa joka kesä erään ratsastuskoulun hevoset ovat kesälomalla ja tuovat maalaismaisemaan leppeää häntien huisketta. Leipää kesäaikoina mökissä kuluu poikkeuksellisia määriä, sillä kaikki leipäpalat, jotka ovat kuivaneet tai saattaisivat tuota pikaa kuivahtaa, kiikutetaan noin kymmenpäiselle hevoslaumalle päiväpaloiksi.

Eilen illalla oli kesän ensimmäinen kerta, kun uskaltauduin hieman viilennessä illassa pitkälleni riippumattoon. Kiikuttelin itseäni rauhassa - väkisinkin nousi katseeni kohti puiden latvoja. Kuusen havuoksien ja vihreiden koivunoksien lomitse pilkisti kutsuvasti sininen taivas ja suuni alkoi laulaa laulua, sanoja sielusta saakka: “Vaikka hiekka onkin joskus kuumaa, ei se jalkojamme polttaa voi. Vaikka pöly täyttäis suut ja silmät, silti voiton virsi aina soi: mennään kotiin, mennään kotiinpäin.” Puiden lomasta siivilöityi kasvoilleni valoa, ei niin kirkkaasti, että kasvoja olisi tarvinnut kääntää, ei, vaan sopivasti - lempeästi. Viimeisten viikkojen aikana olen tuntenut valon virtaavan jäseniini ja olen saanut toimintakykyäni takaisin. Olen tänäänkin nauttinut elämästä helteisessä kesässä, omassa keltaisessa mökissäni, elosta pihapiirin riippukeinussa, jossa olin kuin Luojan sylissä, Miehen suudelma otsalla.

"Kuin höyhenen kosketus
tai untuvan
ei minkään?

Tuulen
humina korvissa
suukkonen poskella
käsitinkö väärin?

Hetken
nojasinko
Jumalan syliä vasten?

Ilosta
rauhasta
aavistan"

(Anja Porio)

Ps. Mies on ahkeroinut työn ohessa keltaista mökkiä kuntoon. Toki minua aluksi pelotti se, miten Mies ahkerointinsa palkitsee. Olen kuitenkin tehnyt itselleni selkeämmäksi kuin koskaan aikaisemmin sen mikä on helppo kirjoittaa mutta vaikea elää todeksi: me - minä ja orkestri - emme ole vastuussa puolisoni juomisesta, retkahduksista tai raittiudesta. Nuo kaikki ovat mökin väen ulkopuolella ja minulla äitinä on vastuu sekä omasta että lasten hyvästä elämästä. Siinä on minulle paljon!

Mies totesi eilen, kun sitä itse kysyin, että pinnani on pidentynyt viimeisen kuukauden aikana merkittävästi ja kotona on senkin puolesta ollut kaikkien helpompaa olla. Olemme jopa viihtyneet hetkittäin yhdessä, hakeutuneet toistemme seuraan arkitöiden lomassa. Mies on ollut juomatta edellisen retkahduksen jälkeen, siis nyt kuukauden, ja puhunut avoimemman tuntuisesti vaikeista hetkistään. Sanoi eräänä päivänä tunnistaneensa hetken, jossa petasi itselleen mahdollisuutta lähteä juoman hakuun, eikä ollut lähtenyt kotoa liikkeelle. Minä toki siinäkin rehellisyyden hetkessä arvioin kaikilla tuntosarvillani Miehen rehellisyyttä, hämmentyneenä liisana ihmemaassa, kun toinen viimeinkin puhuu sanoja, joita on toisen toivonut joskus puhuvan. Kuumeisesti olen kaikkina elettyinä vuosina miettinyt onko rakkaastani sellaiseen henkiseen kasvuun, jota raitis elämäntapa häneltä vaatii. Toistaiseksi vuoden alussa alkanut muutos on kuitenkin mennyt eteenpäin, olen huomannut Miehen hoitavan asioita (myös niitä julmia laskupinoja ja niihin liittyviä selvittelyjä) oma-aloitteisesti, huolehtivan itsestään ja kiinnostuneen orkesterin asioista ja se kaikki on tuntunut valtavan hyvältä.

Palaan töihin keskiviikkona kahden kuukauden loman jälkeen, orkesteri palaa kouluun ja päiväkotiin, Miehen työ jatkuu. Josko me eläisimme ihan tavallista keltaisen mökin arkea? Sitä odotan. Kiitän Miestäni raittiista kuukaudesta, itseäni etenemisestä (ja pitkään vastustamani mielialalääkkeen aloittamisesta, sillä valo jo näkyy vaikkei värejä vielä) ja arjesta.

- Hinni -

[aNaNas]

Voi Hinni! Hurraan sinulle kolme raikuvaa "HEI!" -huutoa noista kirjoittamistasi edistysaskelista ja -ajatuksista. Juuri noin; sinä vastaat omasta hyvinvoinnistasi ja miehesi omista ratkaisuistaan olla juomatta tai juoda. Varmastikin yksi isompi kynnys on tuo sinun työhönpaluusi, joten voimia ja pitkää pinnaa siihen. Muistathan ottaa päivän ja asian kerrallaan. Ihania elokuisia hetkiä sinulle ja perheellesi!

[cricket]

Miehessäkin kuuluu jo kasvun merkkejä - jokainen voitettu 'juomahimo' joka on sanoiksi saatettu, on kuin panisi rahaa pankkiin. Se kasvaa korkoa terveenä itseluottamuksena.

Osaat ja jaksat rakastaa ja se on suuri lahja kaiken vaikeankin keskellä. Kaikki elolliset olennot vastaavat rakkauteen, ennemmin tai myöhemmin.