juoppohullun vaimon päiväkirja

[ketju]

Tota joogaa olen itsekkin miettinyt ja ehkä rohkenen sinne vielä mennä !

Erosta sen verran, että sitä on yritetty eli sillä on uhkailtu.En jaksa sitäkään välitilaa, erilläänkin asuttiin.Olen päättänyt , että ero tulee , kun olen niin pörhistynyt elämään, että sen päätöksen myös pidän.Se aika ei ole nyt, mutta pahoin pelkään, että se aika tulee...Omat itsetunto -ja yksinjäämispelko- ongelmat pitävät minut aika tiukasti tässä liitossa kiinni.Haaveilen olevani (ja joskus jopa uskon itse niin ) vahva ja itsenäinen nainen vaikka tosiasiassa olen miesten hyväksymistä kalasteleva rakkaudenkerjäläinen.Vaikka tiedän etten ole nainen jonka takia kaupunkeja vallataan, toivoisin olevani sellainen ja petyn katkerasti pienessä mustassa sudämessäni , kun kukaan ei lankea pauloihini säälittävää eikö ? ja olen sentään kohta neljänkymmenen !

Olen hyvin loukaantunut JH:lle, lähti lauantaina ryyppäämään ja on sillä reissulla edelleen, ei sitten voinut olla äitienpäivänä kotona.Emme ole ollet sunnuntai aamun jälkeen missään yhteydessä, enkä haluakkaan.Tämän JH:n kanssa minulla ei ole mitään tekemistä

Minulla todettiin kaiken tämän päälle vakava-asteinen masennus.Mikä ei liene mikään ihme tässä pyörityksessä.Ymmärsin myös ongelmani ytimen : minä en sure, olen koteloinut kaikki negatiiviset tunteet jonnekin sydämen taakse ja ne pitäisi saada pintaan, että pääsen tässä eteenpäin.Minun pitäisi itkeä; kohtuuttomasti ja pitkään ja niin kuin laulussa sanotaan " kipu lähtee huutamalla alastomana lattialla "

[Peace and love]

Rakas Ketju!
Elämä voi olla juuri noin raskasta ja alkoholistin kanssa se yleensä näyttää ne varjopuolet meille jokaiselle.
Hyvä on kuitenkin se että olet tietoinen sisälläsi asustavasta surusta. Sille on tehtävä jotain että pääset eteenpäin.
Itse kävin surutyötä läpi pitkään ja hartaasti kaiken tämän muun kaaoksen rinnalla siitä lähtien kun ymmärsin mieheni alkoholismin vakavuuden, ja siihen meni aikaa joku vuosi. En voi sanoa että masennuin mutta jonkunasteista elämän ilottomuutta koin kylläkin.

Jos olet jo asunut erillään pari vuotta niin tiedät että pystyt siihen ja olet vahva nainen. Ei elämä kaadu yhden miehen takia! Uskon että sisälläsi asustaa myös voimaa ja vahvuutta jota et itse tunnista juuri nyt. Sekin on vain tongittava esiin sieltä jostain samoin kuin se koteloitunut suru. Tunteisiin ei kuole, ne tekee kipeetä kylläkin mutta niin pitääkin, muutenhan emme olisi ihmisiä. Kaikella on aikansa auringon alla ja kaikella on tarkoituksensa, usko minua!

Anna surun tulla, itke ja sure se mitä olet menettänyt ja tunnusta itsellesi että kipu on paranemisen alkua.
Opettele ajattelemaan positiivisia asioita ja täytä niillä mielesi ja tee niitä kivoja asioita joista itse tykkäät ja joista olet ehkä luopunut ajan myötä. Elämä kantaa ja sillä on vielä paljon hyvää antaa, ne aarteet on vain löydettävä.
Pieniä askeleita kohti parantumista.

Voi Ketju pieni, elämä voi tuoda mukanaan ahdistusta ja masennusta mutta niilläkin on varmaan oma sanomansa meistä itsestämme. Ei ole mitään hävettävää voida huonosti, ei ole mitään hävettävää tarvita apua ja tukea.
Olet arvokas ihminen juuri sellaisena kuin olet, olet korvaamaton äitinä lapsillesi ja vaimona miehellesi,mutta on eri asia ymmärtääkö hän sitä koskaan.

Kyllä asiat varmaan selkenee ja olen kanssasi ajatusten tasolla tukien ja kuunnellen!
Voimia ja kaikkea mahdollista hyvää sinulle, Ketju!

[ketju]

Kesä tuli ja äijä katosi.Mitäpä muuta tapaa sitä olisi viettää aurinkoiset päivät kuin öristä terassilla ???Kaikki aikaisemmat ajatukseni ovat helteen myötä haihtuneet päästä.olen surullinen ja väsynyt enkä usko , että lupa rakastaa kantaa enää.Uhkavaatimukset ovat perseestä ja minun suustani epäuskottavia, olen ymmälläni mitä teen.Ehkä olen vain hiljaa ja mietin.

[ketju]

En voi uskoa että olen alkupisteessä jälleen, että olen näin vitun tyhmä, sinisilmäinen kynnysmatto!!!!!!Haluaisin mennä jonnekin syvälle mettään ja huuuuutaaaaa kaiken tän paskan ulos ja kertoa niille hongille miten idiootti aivoton apina ja pelle minä ja vain yksin minä olen!!!!

[ketju]

Painajaiset ovat väistyneet, nyt näen unia suuresta muutoksesta, siis symbolitasolla, saas nähdä, saas nähdä

[ketju]

Vakava fyysinen sairaus, josta tulee voimattomuutta ja kiputiloja, yhdistettynä keskivaikeaan masennukseen sekä juoppoon mieheen on kyllä lyömätön yhdistelmä! Olen aivan poikki.Mieliala heittelee kuin vuoristorata, suru ei puserru itkuksi vaikka se luultavasti auttaisi, välillä ajattelen että nyt minä päätän parantuvani ja alan entiseksi touhottavaksi minuksi.Toki välillä pistän touhuta menemään kuin manian vallassa ja sitten väsähdän niille sijoilleni. Olen minä joka on tuntematon minulle, outo vieras kehossani, joka ei edes ajattele niinkuin minä.En edes välitä siitä, että olen saikulla, samantekevää, minulle jolle työ on aina ollut sisältö ja suola ja pelastus elämässä.Em myöskään höyryä siivoamisen kanssa kuin tarvittaessa, enkä ole niin tiukis.Sohva vetää puoleensa ja hiljaisuus, en jaksa ystäviäni, jotka ovat olleet aina tärkeitä, vaan haluaisin vain käpertyä oman napani ympärille.En tunnista itseäni tässä väsyneessä, toivonsa menettäneessä naisessa.

Olen aina noussut, kammannut tukkani ja näyttänyt niille (popedaa) mutta nyt en taida jaksaa Haluaisin olla vain yksin, ilman velvoitteita edes yhden päivän ! Haluaisin itkeä ja huutaa tätä mustaa paskaa sisältäni pois, mutta minä vain vittu olen kuin puujumala pakkasella !!

[nopsasti]

Hei ketju,
Et varmaan usko, kun sanon että ymmärrän sinua. Edellisen laman aikan minua kohtasi avioero ja työpaikan menetys. Yksinäisyys tuli silloin osaksi elämääni siihen jäädäkseen. Ne olivat kovia aikoja.
Mikä on sinulle tärkeintä? Kun oikein ajattelet, se olet sinä itse ja oma hyvinvointisi. Keskity vakavan sairautesi hoitamiseen ja itsesi hellimiseen. Anna muun olla. Jos voimia riittää, mieti mitä vielä enemmän voisit tehdä itsesi hyväksi. Mene ulos nauttimaan kesän ihanuuksista ja tapaa ihmisiä.
Mieti vasta ensi syksynä, milloin heivaat alkoholistin pellolle. Ehkä kesän juomakausi osoittaa hänenkin pohjansa. Jos ei niin itsellesi parasta olisi, jos eroaisitte.

[ketju]

Asiat etenee, jotenkin.JH aloitti Aat ja kipuilee nyt sen asian kanssa, minä vaadin aloittamaan.Mulla on iso leikaus heinäkuun alussa ja saatan joutua olemaan sairaalassa kauemminkin ja joku takaus oli saatava, että JH on kotona ja asiat hoituu, kun olen itse kykenemätön asioita hoitamaan.Nyt aloitan kuukaudeksi työt ennen uutta saikkua, halusin itse, lääkäri vähän ihmetteli.Tein päätöksen etten töissä asiasta sen enempiä rupattele, jos joku kysyy, sanon suoraan, etten halua asiasta puhua, juorutkoon.Mieli on vakaampi ja ahdistukset tulee , mutta nyt tiedän, että ne myös menee.Teini on pysynyt hyvillä mielin ja kuopus suht terveenä vaikka hällekin uutta lääkitystä piti aloittaa.Kivut ovat välillä hirveät, mutta jotenkin on siitäkin selvitty..vähän kauhistuttaa se, että uuden leikauksen jälkeen tiedän, että kivut väliaikaisesti pahenee..

Jh tempaisi viimeisimmän purkensa jälkeen taas huippukommentin.Sanoin , että en jaksa, ei rakkaus riitä kaikkeen sentään, joku roti ja että mua hävettää olla tollasen pellen vaimo jne jne niin JH tähän : heti sä alat tolla erolla uhkailee, mä en ymmärrä miksi SÄ haluat hajottaa tän perheen ?????

Siis ihan oikeeesti ???????

En muuten tiennyt itkisinkö vai nauraisin, tuli sellainen olo , että nyt tirvasen , mutta en sentään..On se upeeta miten voikin olla sokea omille toimilleen ja niiden vaikutuksille.

[ketju]

Hyvä ja rauhalline olo heilahti menemään, kun ystävän luona kyläillessä tempaisin perskännit, vaikka en missään nimessä saisi niin tehdä. Olen niin pettynyt itseeni, sen raitkaisun tein selvänä ja tunnen nyt valtavaa itseinhoa repsahduksestani oman terveyden kustannuksella JH totesi , että siinä näet ei se niin helppoa ole..eli sokea taluttaa rampaa meijän perheessä.Häpeän syvästi itseäni ja toimintaani.itsetuhoiset ajatukset tulivat päälle kuin tonni tiiliä ja kivut.....ja syyttää voi vain itseään.Huonommuun tunne on valtava, mutta yritän kuitenkin ajatella, että tämä on kääntyy hyväksi, oma ylimielisyyteni loppuu, kun tajuaa oman vajavaisuuden tämän suuren pirun edessä.

Puhuimme ja puhuimme ja nyt yritetään,, molemmat, muuttaa elämää niin, että juomattomuus onnistuu, molemmilla.Voi anna voimia minulle, että teen niin kuin opetan .

[Millailee]

.Sanoin , että en jaksa, ei rakkaus riitä kaikkeen sentään, joku roti ja että mua hävettää olla tollasen pellen vaimo jne jne niin JH tähän : heti sä alat tolla erolla uhkailee, mä en ymmärrä miksi SÄ haluat hajottaa tän perheen ?????

Ketju, sano seuraavan kerran kun puhut erosta ja miehesi kommentoi tuohon samaan tapaan, että et sinä uhkaile vaan se on lupaus ja täyttä totta. Lähdet, jos ei miehesi oikeesti ja aidosti halua raitistua ja hakea apua.

Toisenkin neuvon annan, kuuntele sitä tai et, mutta hoida itseäsi, hae apua tuohon ahdistukseesi. Se, että purat sitä juomalla itse, on tuhoavaa käytöstä pidemmän päälle. Lapsesi tarvitsevat sua vielä pitkään!
MillaMagee (vierailee)

[ketju]

Olet aivan oikeassa mm ja näin olen nyt toiminutkin Olen ollut täysin raitis, oma terapia alkaa ensi viikolla, kuntoilen , syön hyvin ja olen lopettanut valittamisen (tietoisesti) ja todellakin päättänyt tehdä asioille jotakin.Olen siis myös hakenut uutta ja mielenkiintoista työpaikkaa.Uusi leikkaus on heinäkuun alussa, se pelottaa toki, mutta uskon ja toivon, että jos leikaus onnistuu , kaikki menee hyvin niin elämän laatuni paranee huomattavasti. Mielenrauha on ollut kadoksissa, yksinäisyys pelottaa, ikääntymisen tuomat muutokset kammottaa, olen havainnut etten enää viehätä vastakkaista sukupuolta niin kuin ennen, mutta jotenkin sekin on helpottavaa.En osaa kuvata tätä, haluan nousta siivilleni, löytää itseni, elää

JH:n vastaus tähän kaikkeen oli tietysti ratketa ryyppäämään ja "keveerata" jonkun ämmelin kanssa.

Minua ahdistaa, mutta annan sen tulla, en taistele vastaan ja jotenkin se on hyvä asia, en osaa sanoa miksi.Sanoinkin tänä aamuna JH:lle (joka soitti tavanomaisen olen hengissä ja tänään lopetan puhelunsa) että aletaan vapaaseen suhteeseen, kumpikin tekee mitä huvittaa, kun sinähän jo elät niin No, nyt häntä ahdistaa ja siinähän on hyvä syy taas killlittää kaljaa päivä tai pari mutta eipä haittaa -- minä elän !!

[ketju]

Meillä on helvetti irti.

[ketju]

Minä petin.Kostoksi sen ajattelin tehdä, satuttaakseni JH:ta että kerrankin tietää miltä tuntuu, ja ehkä myös sen takia että jotain edes tapahtuu, että mun ei tarviis päättää vaan, että JH lähtis nyt itse.Ryypännyt, tietenkin, heitellyt vähän huonekaluja, huoritellut, pääsee yli ja haluaa erota yhtäaikaa.on ollut draamakuningatar syvämmen kyllyydestä.Halunnut salata ja samaan aikaan kailottanut kaikille.

Kosto ei ollut niin suloinen kuin luulin ja nyt tuntuu, että ero on ainoa vaihtoehto, koska tein mitä tein JH on tehnyt pahempaa ja mua ei huoritella.Se nousi jostain syvältä, voima pistää raja siihen.Sanoin, että minä en matele enkä nöyristele, joko JH antaa anteeksi tai erotaan mutta mitään jatkuvaa huutamista asiasta en kuuntele.
Halveksin kyllä itseäni ja olen myös pohtinut todellista motiivia tähän tekoon, koska en ole sellainen.Kosto ja suhteeseen kyllästyminen ovat ehkä eniten totta.

Nyt taas odotellaan, että JH selviää ja tehdään päätökset sitten niin kuin on tehty kymmeniä kertoja ennenkin ja lopulta tulos on aina ollut sama : päiviä kestänyt ryyppyputki.

Minä ansaitsen jotain muuta, rauhaa elämään, jonkun johon luottaa, aikuisen rinnalleni jonain päivänä, kun olen hoitanut ensin itseäni.Minun täytyy löytää voima lähteä, lopettaa tämä toistemme repiminen, olla itseni kanssa, hoitaa lapseni , lakata keskimästä tekosyitä.Tämä rakkaus raatelee ei rakenna.

Alan puuhaamaan eroa, en puhu siitä muille kuin JH:lle ( kun se selviää) ja tänne, en enään käytä alkoholia, rauhoitun lasten kanssa kotiin niin kauaksi aikaa, kun terapia alkaa auttaa, etsin itseni.

Ehkä sitten saan aikaan kestävän ihmissuhteen itseni kanssa.

[cricket]

Kun ulospääsyä tilanteesta ei ole näkyvissä, sitä joskus tekee itselleen sellaisen...
Onnea matkaan!

[ketju]

Puhuttu puhuttu puhuttu, pohdittu ja luvattu.Etsitty sitä minkä luulin jo taakse jääneen , jotain taisi löytyäkin.Minulla on rauhallinen, tasapainoinen olo.Tuuli ei heiluta nyt.Asiat on sanottu niin kuin ne on, ilman pelkoa tai häpeää, puolin ja toisin.Onko nyt mahdollista aloittaa alusta, onko nyt uuden aika ? Aika näyttää.