Tekstikoko Font size smaller Font size normal Font size bigger

Huumetalous

Päivitetty 30.3.2015

Huumeiden tuotanto ja välitys on suurimittaista kansainvälistä laitonta liiketoimintaa. Huumekauppa ei ole reilua kauppaa. Sen ikävät vaikutukset ulottuvat yllättävillekin alueille.

Maailmanlaajuista rikollisuutta Suomessa

Huumeiden tuotanto, salakuljetus ja kauppa ovat Suomessakin kansainvälistä järjestäytynyttä rikollisuutta, johon liittyy mm. rahanpesua, anastetun tavaran kauppaa ja väkivaltaa.

Huumausaineiden tuotannosta ja välityksestä huolehtii järjestäytynyt rikollisuus, joka kerää toiminnasta runsaat voitot. Rikollisryhmät toimivat tehokkaasti eri puolilla maailmaa, tekevät yhteistyötä keskenään ja kehittävät määrätietoisesti rikollista liiketoimintaansa. Myös huumausainekaupan yksittäiset toimijat joutuvat toimimaan järjestäytyneen rikollisuuden asettamilla ehdoilla riippumatta siitä, tapahtuuko huumausaineiden kauppa verkossa vai ”kadulla”.

Köyhien maiden kehityksen jarru

Huumekasvien viljely pitää yllä yksipuolista tuotantoa ja heikentää kestävän kehityksen edellytyksiä. Suuri osa huumeiden raaka-aineista tulee alueilta, joiden asukkailla on niukasti toimeentulovaihtoehtoja. Keskenään kilpailevat eturyhmät käyttävät huumekaupasta saamiaan voittoja mm. lahjontaan.

Monilla sota-alueilla aseellista toimintaa rahoitetaan huumetuloilla. Kun huumeiden valmistus ja välitys osoittautuvat tuottoisiksi, ne irtoavat melko nopeasti aatteellisten ryhmittymien intresseistä ja siirtyvät pelkästään taloudellista etua tavoittelevien rikollisten yrittäjien käsiin. Nämä tahot jättävät suuren osan yhteiskunnallisista velvoitteistaan, kuten veroistaan, hoitamatta.

Tilanteeseen pyritään vaikuttamaan mm. YK:n kehitysohjelmilla, joiden tavoitteena on tarjota alueen viljelijöille ja maatyöläisille korvaavia viljelyvaihtoehtoja. Pelkkä huumeviljelmien tuhoaminen kärjistää alueilla vallitsevia toimeentulo-ongelmia.

Salakuljetuksessa hyväksikäyttöä

Pohjoismaissa käytetyistä huumeista heroiini, kokaiini ja osa kannabistuotteista kulkee pitkän ja monivaiheisen matkan. Salakuljetus voi tapahtua suurina, satojen kilojen erinä rahtiliikenteen seassa tai pienempinä erinä kuriirien mukana. Salakuljettajiksi värvätyt henkilöt voivat esimerkiksi niellä kondomeihin pakatut huumeet. Kesken lentomatkan hajonnut pakkaus on hengenvaarallinen.

Kuriirien hankinnassa käytetään usein hyväksi ihmisten hädänalaista tilannetta ja elintasoeroja. Heikon toimeentulon tarjoavilta alueilta värvätään viranomaisille vielä tuntemattomia henkilöitä salakuljettajiksi. Hädänalaiseen asemaan joutunut kantaa suuren riskin mitätöntä korvausta vastaan ja rikollisorganisaatio korjaa voiton.

Salakuljetus ja ihmiskauppa

Huumeiden kansainvälistä salakuljetusta harjoittavat rikollisryhmät ovat mukana myös ihmiskaupassa, joka liittyy tiukasti huumetalouden eri vaiheisiin. Rikollisorganisaatiot järjestävät laittomia maahantulokuljetuksia. Ne sitovat kuljettamansa ihmiset velkaantumisella mm. seksipalveluun tai pimeäksi, kaikkia oikeuksia vailla olevaksi työvoimaksi myös rikolliseen toimintaan kuten huumausaineiden tuotantoon ja kauppaan.

Ympäristön näkökohdat

Huumeiden valmistuksesta syntyvät myrkylliset jätteet jäävät useimmiten pilaamaan ympäristöä. Koska toiminta on laillisen valvonnan ulkopuolella, luonnolle aiheutuvaa kuormitusta ei valvota kuten muussa teollisessa tuotannossa. Valmistajien mielissä luonnonsuojelu ei ole etusijalla.

Huumerikollinen vaikea tunnistaa

Huumeiden jakelusta vastaavien rikollisryhmien kesken vallitsee tiukka työnjako tai aluejako. Ryhmät ovat usein hierarkkisia mutta yhä useammin laajalle leviäiviä verkostoja, joissa eri tehtäviin erikoistuneet tahot hyödyntävät toisiaan yhä yleisemmin nettiympäristössä. Johtajat eivät yleensä ole tekemisissä aineiden valmistuksen, kuljetuksen tai jakelun kanssa. Käytännön toiminnasta huolehtivat tietävät ainoastaan lähimmät yhteistyökumppaninsa Siksi organisoijat ja rahoittajat voivat olla myös hyvämaineisina tunnettuja henkilöitä.

Monet suurista talousrikoksista kiinni jääneet ovat jatkaneet rikollista toimintaansa huumebisneksen organisoijina ja rahoittajina.

Ammattimaiset rikollisryhmät hankkivat toiminnallaan huikeat tulot, joita sijoitetaan edelleen rikollisen toiminnan ohella myös ylelliseen elämiseen. Rahan rikollista alkuperää pyritään häivyttämään erilaisilla taloudellisilla peiteoperaatioilla. Tätä kutsutaan rahanpesuksi.

Huumerikollisuus ja väkivalta

Suomessakin huumekauppa on kovaa kansainvälistä rikollisuutta: Suomi on kiinteästi osa eurooppalaisia huumausainemarkkinoita. Henkilö tulee sidotuksi huumetalouteen sekä taloudellisin että sosiaalisin sitein. Ne edellyttävät luottamusta ja vaiti pysymistä, joiden säilyminen varmistetaan äärimmäisellä väkivallan uhalla.

Rikollisryhmien väliseen alue- ja työnjakoon liittyy tiukka kurinalaisuus, lojaalisuus ja vaiti pysymisen vaatimus. Huumausianeiden välittäjän tai käyttäjän velkaantuminen merkitsee yleensä väkivallan kohteeksi joutumista ja usein myös väkivaltaista kuolemaa.

Anastetun tavaran kauppa

Varsinkin kovien huumeiden käyttäjät ja välittäjät joutuvat rahoittamaan hankintojaan tekemällä rikoksia. Heidät sidotaan huumetalouteen yleensä omaisuusrikoksia tarkoittavilla toimeksiannoilla. Käyttäjä saa vaihdossa aineita vain vähän varastetun tai petoksella hankitun tavaran arvoon nähden. Näin välittäjä voittaa.

Anastetun tavaran kauppa on huumekaupan tapaan kansainvälistä. Sen vetovoima perustuu mahdollisuuteen tarjota arvokasta tavaraa käypää hintaa hieman edullisemmin. Tietyissä maissa elintaso on verraten alhainen, tavaraa niukasti saatavilla ja liiketoiminnan valvonta heikkoa.

Yhteiskunnalliset ongelmat

Huumausaineet aiheuttavat terveydellisten riskien lisäksi sosiaalisia ongelmia, jotka koskettavat käyttäjiä, heidän ympäristöään ja koko yhteiskuntaa. Esimerkiksi huumeiden esiintyminen liikenneonnettomuustapauksissa on yleistynyt.

Huumekaupan kytkeytyminen omaisuusrikollisuuteen merkitsee elinympäristön turvattomuutta ja uhkaa jokaisen omaisuudelle. Vakavien rikostapausten käsittely julkisuudessa synnyttää pelkoa ja kaupunkitilat tyhjenevät etenkin iltaisin ja öisin jääden pelkästään rikollisten toiminta-alueiksi.

Varakkaat sosiaaliryhmät suojautuvat yleensä valvonnan ja linnoittautumisen sekä vakuuttamisen keinoin. Asuma-alueet eriytyvät ja pääsyä vartioiduille ”paremmille” alueille voidaan rajoittaa. Vähävaraisten alueilla omaisuuden suoja heikkenee. Rikollinen toiminta voi synnyttää alueiden luonteeseen ja elämänlaatuun hyvinkin voimakkaasti vaikuttavia toimintakulttuureja, kuten suojelurahan perimistä.

Poliisin mahdollisuudet torjua asuma-alueiden yhteisöjen elämäntapaan tiukasti juurtunutta rikollista toimintaa ovat vähäiset. Urbaani turvallisuuskäsitys ei myöskään välttämättä koe valvontaa turvallisuutta lisäävänä vaan pikemminkin uhkana, joka rajoittaa kaupungissa elävien yksityisyyttä.

Jos haluamme säilyttää avoimen ja samalla turvallisen elinympäristön, ratkaisu ei ole löydettävissä ensi sijassa valvonnasta eikä suojautumisesta vaan ennaltaehkäisystä ja hyvästä yhteiskuntapolitiikasta. Kysynnän vähentäminen eri muodoissaan on erittäin tärkeää.

Tuija Hietaniemi
Erikoistutkija, Keskusrikospoliisi

Alkuperäinen julkaisu 6.4.2006