Minä ja pelaaminen

Nimimerkki: Hannele84

Tiedättekö sen tunteen, kun tietää tekevänsä jotain väärää mutta ei saa itseään lopettamaan? Sellaisen tunteen olen joutunut viimeisen vuoden aikana kokemaan liian usein. Olen aina tykännyt pelata rahapelejä, muutama pieni kolikko pelikoneeseen on kuulunut elämääni jo monen vuoden ajan. Vasta viimeisen vuoden aikana tilanne on kärjistynyt siihen, että pieni kolikko pelikoneessa muuttui isoiksi seteleiksi nettikasinoilla.

Se tunne, kun voittaa rahaa, on aivan mahtava. ”Hei, tällä voitolla maksan osan laskuistani pois”, ajattelin usein. Mutta kun tämä voittokin tuli sitten hävittyä, ei jäljelle jäänyt muuta kuin itkeminen yksin pimeässä huoneessa, avopuolisolta salaa.

Otin pelaamista varten pikavippejä. Ajattelin aina että seuraavasta voitosta maksan vipit pois. Palkkapäivänä maksoin aina vippivelkani pois ja ajattelin että tähän loppui pelaaminen. Sitä ajatusta kesti aina siihen hetkeen asti, kun vippipaikoista alkoi tulla tekstiviestejä, jossa kiitettiin suorituksesta ja kerrottiin että lisää lainaa olisi tarjolla. Rahanhimossa otin aina uuden vippivelan. Ja sen jälkeen uuden. Ja uuden. Kun tilanne meni siihen, että maksoin vippivelkaani uudella vipillä, kun palkka ei enää riittänytkään, oli pakko kertoa avopuolisolle.

Olin pystynyt huijaamaan häntä, hän ei tiennyt pelaamisestani, ei vippiveloistani, suurimman osan vippilaskuista kun sain omaan sähköpostiini suoraan. Pelkäsin että jään yksin. Mutta kertomani jälkeen puolisoni sulki kaikki pelitilini ja sanoi, että tästä selvitään yhdessä.

Olen suurimmaksi osaksi päässyt riippuvuudestani eroon. Sorrun silti välillä pelaamaan ja olo on kamala sen jälkeen, kun huomaan taas pelanneeni monta kymppiä Ray:n tilille.

Vippivelkani siirtyivät kaikki perintään ja perinnän kanssa olen tehnyt suunnitelmia. Tällä hetkellä koko palkkani menee näihin laskuihin. Mutta oman sinnikkyyteni ansiosta ja avopuolisoni avulla olen saanut luottotietoni pysymään kunnossa. Kuukausi kuukaudelta maksettavien laskujen pinkka pienenee. Viimeisen perinnän laskun maksan kesäkuussa pois. Odotan sitä hetkeä todella.

Toivon, että selviän tästä suosta takaisin ylös. Mutta mitä, jos en ota tästä kaikesta opikseni? Miksi minulle, kouluja käyneelle fiksulle ihmiselle kävi näin? Siinä kaksi kysymystä joihin mietin vastauksia joka päivä.