Tekstikoko Font size smaller Font size normal Font size bigger

Vuosi elämästäni

Nimimerkki: Sammunut liekki

Tapasin itseäni vanhemman ja paljon elämää kokeneemman miehen jonka johdattamana tuhosin oman elämäni ja itseni vuoden sisällä aivan kokonaan.

Ensin alkoi pelkkä harmiton polttelu, pian jo kokeilinkin piriä ja popsin essoja. Vaikka pitkään olinkin sitä mieltä etten KOSKAAN koske mihinkään vahvempiin. Mä myös todella luulin,etten tulisi koskemaankaan. Näin jälkeenpäin en voi vieläkään uskoa ja hyväksyä sitä mien pitkälle olen näissä asioissa ihan huomaamattani mennyt.

Nopeita kun alkoi enemmän ottaa niin pian tulikin pahat ahdistukset ja paniikkitilat. Apuun astui lääkkeet ja niiden väärinkäyttö. Illassa huuhdoin alkolla kourallisia eri nappeja suuhun. Aamulla puolet muistista jäänyt matkalle ja toinen puoli pisti väkisinkin aseen kallolle kun noi lääkehourukännit on jotain niin sekopäistä mitä voi olla. Siinä katoo estot ja rajat ihan täysin. Olin siis ajautunut pahaan ahdistus-morkkiskierron noidankehään. Päivääkään en enää pystynyt olla selvänä.

Tässä vaiheessa aloin saada huolestuvia kommentteja todella monesta eri suunnasta. Herätyksiä ja varotuksia mitä tuleva tuo jos en nyt lopeta. Mutta kun eihän mulla ollut oikeesti mitään hätää… kaikki oli täysin mun hallinnassa. -Ei todellakaan ollut. Tossa vaiheessa mulla oli lähtenyt touhu jo niin lapasesta että voi helvet*i mä sanon.

Viimeisenä vaan ei vähäisempänä kiinnostuin lakasta. Siitä myrkystä jota mä olisin ehkä vihoviimeiseksi uskonut koskaan vetäväni.

Tämä päivä,on ensimmäinen täysin raitis ja selvä päivä moneen kuukauteen. Mä olen päättänyt lopettaa ja laittaa elämäni kuntoon. Niin paljon oon heittäny itsestäni hukkaan… koulu, työ, ystävät, perhe, rahat, mielenterveys ja ennenkaikkea itseni arvostus.

Tuntuu älyttömän tyhjältä ja yksinäiseltä. Ja vasta nyt mä tajuan miten pahasti huumeet vie mukana, niin huomaamatta ja niin nopeesti. Enkä olis ikinä uskonut vuos sitten jos tän tekstin lukisin,että kirjoittaja olen minä itse. Vastustin huumeita niin paljon ja tähän sitä on tultu. Tätä pettymyksen ja itseinhon määrää ei voi sanoin kuvailla.

Tuntuu että kaikki pitää alottaa ihan alusta ja rakentaa täysin uus elämä.

Jos jotain opin, niin sen että kaikki mikä menee ylös tulee tuplana aina alas. Elämä voi muuttua vain pienessä hetkessä ja itsensä kadottaa totaalisesti hyvinkin pienillä valinnoilla. Ilo ei ole ikuista ja huumeet on portti helvet*iin.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentit

(2)

Location

Anonyymi

12.02.2015 01:16:03

Mikä auttaa sua jaksamaaan olemaan selvinpäin ? mitä teet kun tekee oikein mieli saada pää sekasin :/ ? t. apuja tarvitseva

Taroton

02.05.2016 21:41:32

Tosi tutulta kuullostaa en ikinä olis itestäni uskonu, että otan mitään alkoholia vahvempaa. Niin vaan kävi, alko elämä tuntuu nii vaikeelta ja karulta.. jollain "ihan millä vaan" piti oloa helpottaa.  Vie tosi nopeesti mukanaan, ensin meni tosi lujaa essot/piri jutun kanssa muutaman kerran sain stopattua ja kärsin ne kamalat laskut ilman mitään helpotuksia ja , oli muutaman viikon ilman ja sama kierre taas. Olin myös itelleni luvannu muutamia asioita ja oon jo rikkonnu ne. Lsd oli semmonen mitä ei koskaan pitäny ottaa ja huonosti kävikin ja samaten pirin sniffaus, päätin silloin etten sitä halua, kun pommina mutta nykyään jos otan niin menee sitte nenään. Kokaiini oli semmonen kans mitä mun ei pitäny kokeilla, samoin xanorit niiden kanssa ei pitäny alkaa pelleillee ym.. unilääkkeet ja subutex nyt viimesimpänä kokeilin. Taas uusia lupauksia itelleni tehny, että en vetäis yli kahta päivää putkeen mitää tai valvois. Menee ihan vainoiks ja psykoosiks. Noh tässä päivä kerrallaan, vaihtelee ihan hirveesti nyt kyllä jo neljä päivää ilman mitään.. Mutta kun rahaa tulee, niin tiedän miten siinä käy.  Tsemppiä sulle taisteluun! :3 Koitetaan saada liekki taas syttymään.. elää tätä elämää täysillä, eikä huumeiden tuomassa huumassa. :((  Jos edes vähentää koittais ja pikkuhiljaa kokonaan lopettais ! Toivo parasta, pelkää pahinta :)