Vanhempien päihdeongelma - miten lapsi selviytyy?

Tulosta sivu

Ryysyranta on mielikuva, joka meille useimmille tulee mieleen päihdeongelmaisten perheiden lapsista. Harvemmin ajatellaan, että siinähän menee arjen sankari. Lapset ovat usein myös halukkaita ja kykeneviä puhumaan päihdeongelmista, kirjoittaa tutkija Maritta Itäpuisto.

Eläminen päihdeongelmaisten vanhempien kanssa on lapsen elämässä suuri haaste ja ongelma. Lapset ovat kuitenkin joustavia ja kekseliäitä ja selviytyvät mitä vaikeimmista tilanteista. Koska päihdeongelmaiset ovat useimmiten miehiä, on monissa perheissä myös paikalla äiti, joka huolehtii lasten tarpeista. Monet lapset elävät kuitenkin joko kahden päihdeongelmaisen vanhemman tai yksinhuoltajan kanssa. Nämä lapset joutuvat kehittämään selviytyäkseen sellaisia taitoja, joita lapset eivät yleensä tarvitse.

Vanhempien oletetaan huolehtivan lapsista ja yhteiskunnan toiminnat ja palvelut on järjestetty tämän ajatuksen pohjalta. On kuitenkin olemassa perheitä, joissa vanhemmat käyttävät päihteitä niin paljon, että he eivät jaksa tai kykene huolehtimaan päivittäisistä kodinhoidon tehtävistä ja työssäkäynnistä. Näissä perheissä lapset joutuvat erityisen vaikeiden tilanteiden ratkaisijoiksi. He joutuvat huolehtimaan ruuan hankkimisesta ja valmistamisesta. Joskus lapset joutuvat myös pitämään puoliaan vanhempiaan vastaan, jotta nämä eivät käytä kaikkea rahaa päihteisiin tai syö lasten hankkimia ruokia. Lapset joutuvat niin ikään huolehtimaan siivoamisesta, pyykinpesusta ja pienempien sisarusten hoidosta.

Kotitöiden lisäksi lapset joutuvat huolehtimaan luonnollisesti myös koulunkäynnistään, joten näiden lasten taakka on kaksinkertainen, kun heille jäävät omien töiden lisäksi myös vanhempien tehtävät.

Vaikka perheessä olisi muitakin aikuisia kuin päihdeongelmainen, päihdeongelmaisen vanhemman kanssa elämisestä seuraa kuitenkin monelle erilaisia vaikeuksia. Päihtynyt vanhempi saattaa olla väkivaltainen muita perheenjäseniä kohtaan tai kaikki rahat saattavat mennä päihteisiin. Lapset joutuvat keksimään selviytymiskeinoja, joilla he voivat vähentää vanhemman tai vanhempien päihdeongelman vaikutusta elämäänsä.

Lapsen monet selviytymiskeinot

Vallitsevan lapsikäsityksen mukaisesti näemme lapset usein avuttomampina kuin mitä he todellisuudessa ovatkaan. Luulemme, että lapset eivät esimerkiksi kuule ja näe ympäristön tapahtumia tai eivät ymmärrä niitä. Lapset kuitenkin huomaavat, ymmärtävät ja muistavat vanhempien päihtymystilat ja riidat.

Se, että lapset pysyttelevät poissa riitojen keskeltä, saattaa olla merkki siitä, että lapsi on jo aiemmin joutunut huomaamaan, että riitoihin ei voi vaikuttaa. Kokemuksensa perusteella lapsi on myös ehkä todennut, että tehokkain tapa välttää päihtyneen vanhemman kiukkua on pysytellä tästä kaukana. Lapsen selviytymiskeinoista juuri erilaiset välttämiset ovatkin keskeisellä sijalla. Välttämiskeinoja ovat myös esimerkiksi kotoa pois meneminen ja oleskelu kaduilla tai kavereiden tai sukulaisten luona.

Jos lapsen on mahdotonta päästä pois kotoa, hän voi vältellä kodin ahdistavia oloja etääntymällä sieltä mielessään esimerkiksi kuuntelemalla musiikkia kuulokkeilla tai elämällä haaveissaan paremmissa oloissa.

Päihdeongelmaisten lapset ja muut läheiset yrittävät usein estää päihtymystä ja siitä aiheutuvia ikäviä seuraamuksia päihteiden piilottamisella. Pulloja voidaan kätkeä tai sisältöä kaataa pois tai laimentaa. Usein päihdettä haluava kuitenkin saa sitä jostakin, ja pitkällä aikavälillä tämä ei yleensäkään paljon auta.

Lapsen selviytymiskeinot saatetaan joskus ymmärtää väärin niin, että ne tulkitaan vanhempien päihdeongelman ylläpitämiseksi. Se, että lapsi etsii vanhemmalle lisää alkoholia, jotta tämä joisi itsensä sammuksiin, ei merkitse sitä, että lapsi haluaa tukea alkoholinkäyttöä vaan sitä, että vanhemman sammuttua lapsi saa vihdoin rauhan häiritsevältä vanhemmalta.

Seuraavaa aamua varten ”krapulapulloja” piilottava lapsi ei halua juomisen jatkuvan, vaan tietää jo ennestään, että vanhempien krapulapäivät merkitsevät lapsille piinaa ja siksi on parempi miellyttää vanhempia. Vaikka lapsi ei hyväksy vanhempien päihteidenkäyttöä, hän joutuu alistumaan siihen eikä lapsen elämää suinkaan aina helpota se, jos lapsi yrittää estää vanhempia käyttämästä päihteitä. Puuttuminen päihdeongelmaisen vanhemman tekoihin saattaa kostautua väkivaltana, jota päihdeongelmaisten vanhempien lapset joutuvat kokemana muita lapsia enemmän.

Lapsi käyttää tilannekohtaista harkintaa

Vaikka päihdeongelma hallitsee usein läheistenkin elämää, kaikki lapsen selviytymiskeinot eivät suinkaan keskity päihdeongelmaisiin vanhempiin. Kun lapsi huomaa, että vanhempien päihteiden käyttö jatkuu lapsesta huolimatta, hän alkaa elää elämänsä ja yrittää selviytyä siinä mahdollisimman hyvin. Lapsi voi pyrkiä aikuisten tavoin purkamaan tunteitaan ja stressiään eri keinoin.

Sisarukset ovat usein toisilleen korvaamaton apu. He tukevat toisiaan myös henkisesti ja auttavat selviytymään oloista, jotka tuntuvat olevan erilaisia kuin muiden perheiden lapsilla. Tunnetason lisäksi lapset pyrkivät etsimään selviytymistä tukevaa voimaa myös tiedollisella tasolla. Koululainen saattaa etsiä tietoa kirjoista, internetistä tai erilaisilta nuorten tukilinjoilta. Näin lapsikin pyrkii muuttamaan omaa ajatteluaan tiedon avulla, jotta pystyisi paremmin selviytymään vaikeissa oloissa.

Vanhempien päihdeongelmat aiheuttavat lapsille stressiä ja henkistä pahoinvointia, jota lapsi voi myös purkaa erilaisissa harrastuksissa. Liikunta auttaa lastakin purkamaan tunteitaan ja pahaa oloaan. Harrastukset, joissa tapaa muita ihmisiä, saattavat auttaa monin tavoin: Lapsi pääsee ainakin hetkeksi pois ahdistavista kotioloista. Parhaassa tapauksessa lapsi tapaa harrastuksissa ymmärtäviä ikätovereita ja aikuisia, jotka tarjoavat sitä hyvää vanhemman mallia, jota ei ehkä kotona ole tarjolla.

Lapsi ei myöskään toimi rutiininomaisesti toistaen samoja toimintoja. Lapsi saattaa kokeilla useita erilaisia selviytymiskeinoja alkoholiongelmaan vaikuttamiseksi, jotta siitä tulisi hänelle mahdollisimman vähän kielteisiä seurauksia. Jos joku keino osoittautuu tehottomaksi, lapsi keksii jotakin muuta ja koettaa sitä. Tilanteet myös muuttuvat, joten aiemmin tehokas selviytymiskeino saattaa muuttua tehottomaksi olosuhteiden muuttuessa tai lapsen kasvaessa. Erilaiset selviytymiskeinot auttavat lasta niin hetkittäisissä ongelmatilanteissa kuin pidemmälläkin aikavälillä. Lapsi saattaa tietoisesti pyrkiä kehittämään itseään ja olosuhteita niin, että vanhempien päihdeongelmien aiheuttamat ongelmat helpottaisivat edes pidemmän ajan kuluttua.

Lapsen kanssa voi keskustella avoimesti

Vaikka monet aikuiset kokevat periaatteessa myötätuntoa vaikeissa oloissa eläviä lapsia kohtaan, avun tarjoaminen käytännössä on usein vaikeaa. Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu ajatusmalli, että toisten perheiden elämään ei pidä puuttua. Näin olemmekin haluttomia puuttumaan toisten aikuisten tekemisiin, vaikka se olisi lapsille haitallista. Pian lapset myös oppivat sen, että apua ei pidä pyytää ulkopuolisilta ihmisiltä, koska siitä tulee vain lisää harmeja. Lapset ovat usein halukkaita ja kykeneviä puhumaan päihdeongelmista, mutta niin päihdeongelmaisten vanhempien kuin ympäristönkin ihmisten suhtautuminen estää keskustelut.

Lapselle saatetaan väittää, että humalainen tai krapulainen vanhempi on sairas, koska aikuiset eivät itse välttämättä pysty ymmärtämään päihdeongelmia ja niiden syitä. Päihdeongelmat ahdistavat meitä aikuisia ja lasten suorasukaiset kysymykset saattavat vain lisätä ahdistusta. Lapsi kuitenkin vaistoaa herkästi, jos totuutta muunnellaan ja ymmärtää sen, että krapulainen ei ole sairas, koska tätä ei viedä sairaalaan tai kohdella muutenkaan, kuten sairasta kohdellaan.

Lapsen kanssa voi keskustella päihdeongelmista avoimesti, ja aikuinen voi jopa oppia lapselta tässä asiassa jotakin. Lapsi ei nimittäin ole vielä omaksunut kulttuuriimme liittyvää ajattelua, vaan kokemukset ovat aidompia ja suorempia kuin meidän aikuisten, jotka olemme jo sisäistäneet kulttuurimme ajatusmallit, joiden mukaan ”ilo ilman viinaa on teeskentelyä” ja humalassa on sallittua tehdä ja sanoa mitä tahansa.

Alkoholiongelmaisten vanhempien lapset joutuvat usein aikuisten ongelmien ja ympäristön pilkan kantajiksi. Suomalaiseen arkiajatteluun kuuluu vahva usko siihen, että juoppojen lapsista tulee juoppoja, ja tämä varmaan osaltaan vaikuttaa siihen, että pysymme mieluusti pienen etäisyyden päässä alkoholiongelmaisten perheenjäsenistä.

Meidän tulisi kuitenkin ymmärtää, että lapsi on syytön vanhempiensa tekoihin ja että syrjivällä käytöksellä olemme itse ajamassa lapsia entistä vaikeampaan tilanteeseen. Lisäksi on tärkeää ymmärtää, että lapset ovat vaikeissa olosuhteissa elämisen mestareita, joustavia ja kekseliäitä toimijoita. Kun joku tukee ja auttaa lasta edes vähän, on lapsella edes jokin positiivinen tukipilari elämässään.

Maritta Itäpuisto

Kirjoittaja on tutkija ja opettaa sosiologiaa Kuopion yliopistossa. Hän valmistelee väitöskirjaa, jossa tarkastellaan vanhempien alkoholiongelmaa lapsuuden näkökulmasta. Lisäksi hän esitelmöi läheisten näkökulmasta päihdeongelmiin.

Sivun alkuun
Takaisin etusivulle

Lisää aiheesta

Tiina Holmberg: Lapset ja vanhempien päihdeongelma. Lasten Keskus 2003.

Marja Holmila & Janna Kantola (toim.): Pullonkauloja. Kirjoituksia alkoholistien läheisistä. Stakes 2003. Kirjan esittely: http://www.stakes.fi/stakestieto/julkaisut2003/mu_193.htm

Maritta Itäpuisto: Pullon varjosta valoon. Vanhempiensa alkoholinkäytöstä kärsineiden selviytymistarinoita. 2001. Kuopion yliopiston selvityksiä.

Anja Koski-Jännes & Vilma Hänninen (toim.): Läheiseni on päihdeongelmainen. Kirjapaja 2004

Saara Laiho & Johanna Moisio: Et ole yksin Pikku-Kurre. Lasten keskus 2003. (Lapsille)

Utoslahti, Kirsi & Peltoniemi, Teuvo (toim.): Pikkuaikuisia - kirjoituskilpailun kertomuksia ja tutkimustietoa Lasinen lapsuus -hankkeesta. A-klinikkasäätiön raporttisarja nro 42. Helsinki 2003.

Sivun alkuun
Takaisin etusivulle

Sivu päivitetty 12.10.04