Oliko sinulla lasinen lapsuus - ja mitä jos oli?

Tulosta sivu

Onko sinulla joskus sellainen olo, kuin et oikein eläisi elämääsi? Haluatko hoitaa läheisiäsi tai heidän asioitaan silläkin uhalla, että uuvut tai tunnet olevasi hyväksikäytetty? Annatko muiden ihmisten hallita elämääsi? Nämä oireet ohjaavat tutkimaan sitä, miten lapsena koettu vanhempien tai muiden läheisten liiallinen päihteiden käyttö voi vaikuttaa vielä aikuisenakin, kirjoittaa sosiaalityöntekijä Annikka Taitto.

Onko alkoholinkäyttösi aiheuttanut sinulle tai läheisillesi ongelmia? Suostutko ylitöihin, vaikka työviikkosi jo nyt on liian pitkä eikä vapaa-aikaa riitä edes läheisten ihmissuhteiden saati sitten oman itsesi hoitoon? Tunnetko, että uhraat itsesi muiden hyväksi? Tuntuuko elämäsi tyhjältä ja turhalta? Onko edellä mainittuja vaikeuksia esiintynyt perheessäsi jo aiemmissa sukupolvissa?

Pitäisikö kurkistaa omaa taustaa vähän tarkemmin?

Lapsena koettu vanhempien tai muiden läheisten liiallinen päihteiden käyttö voi aiheuttaa lapsen aikuisuudessa vaikeuksia. Ne voivat ilmetä pakonomaisena työntekona, läheisriippuvuutena, psyykkisinä ongelmina, alkoholinkäyttönä, peliongelmina tai muina pakonomaisina riippuvuuksina esimerkiksi seksiin, ruokaan, urheiluun yms. Pääasiassa kuitenkin lapsuuden kokemukset voivat näkyä aikuisena huonona itsetuntona, elämän voimattomuutena, erilaisina tunne-elämän ongelmina tai vaikeuksina läheisissä ihmissuhteissa. Kaikille lapsuudessaan vanhempien päihteiden käyttöä kokeneille ei kuitenkaan välttämättä tule ongelmia aikuisuudessa. Eikö olekin lohdullista!

Miten lasisesta lapsuudesta voi toipua?

Toipuminen lasisesta lapsuudesta on mahdollista. Helppoa se ei kuitenkaan ole. Tärkeintä on, että uskaltaa itse muistaa tapahtumia, jotka on halunnut unohtaa – se voi juuri olla kaikkein vaikeinta. Tärkeää on muistaa asioita tunnetasolla – miltä tuntui, kun isä lähti ja jätti yksin tai kun äiti sammui kadulle ja kaverit näkivät. Muisteleminen nostaa yleensä tunteet pintaan. Uskalla tuntea ne.

Jos muisteleminen on vaikeaa, etsi sopiva avun lähde – joko ystävä, ammattilainen tai joku ryhmä. Sopivia voivat olla AA, Al-anon tai AAL –ryhmät päihdeongelmaisten aikuisille lapsille. Lisäksi eri tahot järjestävät erilaisia kursseja. Itsehoitoonkin löytyy kirjallisuutta. Tietoa saat kuntasi päihdeklinikalta.

Toipumisessa lasisesta lapsuudesta etsitään ymmärrystä omiin aikuisuuden vaikeuksiin ja pyritään toimimaan nyt toisin. Ei enää liiallista työntekoa. Ei vääränlaista uhrautumista muiden tarpeille. Ei alkoholia tai mässäilyä silloin, kun haluaa helpotusta omiin ahdistuksiin. Tarvitaan aikaa omalle itselle, hiljaisuutta omiin ajatuksiin ja etenkin tunteisiin, tarpeisiin ja oikeuksiin. Pysähtyminen voi olla joskus vaikeaa, mutta se voi olla myös välttämätöntä.

Toipumisessa on kaikkein tärkeintä se, että löytää omassa itsessä käyttämättöminä olleet mahdollisuudet, elämän ilon, tunteiden kirjon, hyvät ja kannustavat ihmissuhteet, uskon Korkeimpaan Voimaan ja oman minuuden. Voi olla, että toipumiseen tarvitset aikaa…

Entä omat lapseni?

Voi olla, että mietit omien lastesi tulevaisuutta. Ehkä olet jo huolissasi heistä. Hekin ovat voineet kokea tulleensa hylätyiksi, kuten ehkä sinä itse aikanaan. Myös he ovat mahdollisesti kokeneet häpeää, pelkoa, surua, kiukkua ja pettymystä läheisten aikuisten taholta. Heiltäkin on ehkä puuttunut turvallinen, rakastava, perushoidon takaava vanhempi. Jos näin on, apua on tarjolla. Lapsilla on mahdollisuus käsitellä kokemuksiaan toisten lasten kanssa ryhmänä tai yksittäisten ammattilaisten kanssa. Näistäkin asioista voit tiedustella ammattilaisilta.

Parasta apua lapsillesi kuitenkin on, kun joku heidän lähellään elävistä aikuisista alkaa kiinnittää huomiota heidän tarpeisiinsa, puhua heidän kanssaan juuri niistä asioista, jotka ovat jääneet puhumatta, vahvistaa heidän itsetuntoaan, antaa luvan heidän tunteilleen – eli yksinkertaisesti sanottuna alkaa olla perheen aikuinen. Silloin lapsilla on lupa olla lapsi.

Lapsesi tarvitsevat kuitenkin eniten sellaista vanhempaa, joka käyttää päihteitä harkiten, huolehtii siinäkin tilanteessa lastensa hyvinvoinnista ja turvallisuudesta, ei uhraa perhettään työnteolle, ei suostu enää itse hyväksikäytetyksi kenenkään taholta. Lapsesi tarvitsee vanhempaa, joka on toipunut omasta mahdollisesta lasisesta lapsuudestaan! Jos vasta nyt oivallat, että tämä koskee sinua, se on jo hyvä alku.

Muista, että lapsillasi on aikanaan omat mahdollisuutensa toipua kokemuksistaan. He vastaavat siitä silloin itse. Riittää, kun nyt teet parhaasi lastesi eteen. Tänään ei ole liian myöhäistä aloittaa.

Annikka Taitto

Kirjoittaja on VTM ja sosiaalityöntekijä

Sivun alkuun
Takaisin etusivulle

Sivu päivitetty 12.10.04