Lapset ja aikuisten alkoholi

Palaa etusivulle
Tulosta sivu

Julkisuudessa puhutaan paljon lapsijuopoista. Oikeutettu huoli varhaisnuorten päihteiden käytöstä on kuitenkin viemässä huomion paljon suuremmasta ongelmasta, siitä, että me aikuiset aiheutamme lapsille haittoja omalla juomisellamme, kirjoittaa A-klinikkasäätiön tiedotuspäällikkö Teuvo Peltoniemi.

A-klinikkasäätiön Lasinen lapsuus -projektin tutkimuksen mukaan vanhempien liiallinen päihteiden käyttö aiheuttaa joka kymmenennelle suomalaiselle ongelmia lapsena. Joka toinen päihdeperheen lapsi sanoo kärsivänsä sen vaikutuksista vielä nyt aikuisenakin. Itse asiassa alkoholiperheessä eläminen on niin yleistä, että siitä pitäisi puhua sosiaalisena ja kansanterveysongelmana.

Se mikä aikuisperspektiivistä on ongelmatonta alkoholinkäyttöä saattaa lapsen näkökulmasta tuntua vallan muulta. Lasinen lapsuus –hankkeessa on laajentaa näkökulman alkoholistiperheistä alkoholiperheisiin, eli kaikkiin koteihin, joissa alkoholia käytetään edes ajoittain runsaasti.

Lapsesta jo se, että isä käyttäytyy alkoholin nauttimisen jälkeen eri tavalla kuin tavallisesti, on pelottava muutos, joka vielä tapahtuu nopeasti. Pienten lasten on vaikea ymmärtää, miksi aikuiset käyttävät aineita, jotka maistuvat ja tuoksuvat pahalle ja saavat ihmisen käyttäytymään omituisesti. Avoimuudessaan lapsi ei tarvitse mukavamman olon aikaansaamiseen alkoholia, joten ei ole ihme, että pienet lapset antavat yleensä melko yksimielinen tuomion alkoholijuomista.

Alkoholi puheeksi lapsen kanssa

Me aikuiset ajattelemme usein, että alkoholi ja seksi ovat asioita, jotka eivät kuulu lapsille. Ne ovat aikuisillekin hankalia käsitellä. Siksi kotona ei puhuta aikuisten päihdeongelmista lasten kanssa vaan oletetaan naiivisti, etteivät lapset havaitsisi sen moninaisia vaikutuksia perheessä.

Mutta täytyisi muistaa, että lapset on hyvin hoksaavaisia eikä ole sellaisia elämänalueita, joissa uteliaisuus olisi jotenkin heikompaa. Lasinen lapsuus -videossa lapsi kertoo, kuinka "ne naapurissa kaataa viinaa päälle ja reuhaa". Toinen lapsi muistuttaa, ettei se "mitään tee, jos viinaa päälle kaataa, kurkustahan sen pitää mennä alas, ja sitten tulee huono olo". Totta kai lapset ovat myös aroista asioista kiinnostuneita. Koko lapsuushan on sosialisaatiota, oppimista lähipiirin aikuisilta. Siksi täytyy puhua myös aroista asioista, kertoa vaikkapa se, miksi aikuiset käyttää alkoholia.

Vastuullinen juomistapa ottaa lapsen huomioon

Puhumisen lisäksi vanhempien pitäisi ottaa lapset huomioon alkoholia nautittaessa. Alkoholin käyttöä on monenlaista, mutta tuskin siinäkään olisi mitään tolkkua, että lapset viedään aina mummolaan ennen kun pullot avataan. Juominenkin on elämää, jonka lapset tulevat ainakin myöhemmin näkemään. Ylisuojelu ei kannata. Perhe-elämä on täynnä kompromisseja ja silloin kannattaa tasapainottaa alkoholinkäytön ilot ja haitat.

Pitääkin etukäteen järjestää lapsille jotakin mielekästä tekemistä myös juomistilanteissa. Pikku keinoilla tilannetta voi tasapainottaa ja helpottaa ilman, että omaan juomiskäyttäytymiseen tarvitsee puuttua kovin perusteellisesti. Lasinen lapsuus -hankkeen pääviesti ei olekaan raittius vaan viisas ja vastuullinen juominen. Erityisesti täytyy varoa sitä, ettei juomisen aikana tulisi riitaa tai muuta yllättävää, jonka vuoksi lapset voisivat kokea olevansa uhattuna. Omia juomatapojaan täytyy kyllä miettiä ja rajoittaa, jos omaan juomiseen näyttää liittyvän aggressiivisuuden esilletulo

Lisäpulmana on se, että nykymaailmassa lapset ovat usein perheessään kaiken huomion keskipisteessä. Noudatetaan lapsen kaikkia mielihaluja - paitsi juomistilanteissa. Kun yleensäkin juodessa ihmisen maailma suppeutuu, tahtoo käydä niin, ettei lapsista juomistilanteessa paljon piitatakaan. Kontrastihan on suuri: ensin hyssytellään lapsia normaalioloissa ja sitten yhtäkkiä vain murahdellaan, että menkää siitä leikkimään. Lapsi tuntee itsensä syrjäytetyksi.

Kun juhlia valmistellaan kannattaisi Alkossa käymisen ja herkkupöydän rakentamisen lisäksi uhrata muutama ajatus myös sille, mitä lapset tekevät juhlan aikana. Olisi syytä miettiä myös varajärjestelmää, jos kaikesta huolimatta sattuisi käymään niin, että alkoholinkäyttö muuttuisi aikuistenkin mittapuun mukaan kohtuuttomaksi. Pitäisi ehkä sopia, että yksi aikuinen pysyttelisi selvänä samalla tavalla kuin juoppokuskiksi lupautunut. Jos sattuisi käymään huonosti ja muut tulisivat enemmän humalaan kuin on kohtuullista, edes joku pystyy huolehtimaan lapsista ja kuuntelemaan lasten toiveita.

Tärkeää on myös, ettei alkoholinkäytön jälkeen lähdetä traditionaaliseen tapaan selittämään, että isällä on nyt flunssa, älkäähän melutko. Täytyy rohjeta kertoa millaista ainetta alkoholi on, miksi sillä on aikuisille erityismerkitystä. Täytyy uskaltaa sanoa, että isällä on nyt huono olo sen tähden, että hän joi liikaa. Sen ääneen sanominen saattaa olla hyödyllistä tietysti vanhemmillekin.

Lasten kannalta on todennäköisesti rankempaa, jos äiti juo, koska perheen roolit ovat yleensä sellaisia, että äiti huolehtii enemmän lapsista. Mutta täytyy muistaa alkoholiperheessä elämisen tragedia eli se, että lapsi on siellä yksin, vaikka vain toinen aikuisista joisi, sillä toisenkin aika tahtoo mennä juovan auttamiseen, asian piilossa pitämiseen ja perheen asioitten hoitamiseen. Lapselle ei riitä aikaa kummallakaan…

Lapsella on oikeus aikuiseen

Vaikeaan tilanteeseen ajautuneissa alkoholiperheissä perheen itsensä on kuitenkin vaikea murtaa kehä. Vastuu jää perheen ulkopuolisille. On tärkeä, että joku lähellä oleva muu aikuinen tarjoaa lapselle sen aikuissuhteen, mikä häneltä kotona puuttuu. Tietenkin lapsella pitäisi olla oikeus omiin vanhempiinsa, mutta lienee parempi, että lapsella on edes joku.

Tutkimukset tukevat käsitystä, ettei vara-aikuisen silti tarvitse olla sydänystävä tai mitenkään isän tai äidin asemassa. Riittää että aikuinen antaa mallin siitä, etteivät kaikki aikuiset lasta hylkää. Lapsi pystyy silloin ylittämään monta kodin muutakin ongelmaa. Eihän alkoholiperheessä elämisen sinänsä tarvitse merkitä lapsille haittoja. Sitä paitsi kaikissa perheissä on ongelmia; ideaaliperheet ovat harvassa.

Lapsella on onneksi luontaisia voimavaroja. Jos hänellä on edes joku aikuinen ihminen, johon tukeutua, eivät ongelmat ole vääjäämättömiä. Kaikki lasten kanssa tekemisiin joutuvat aikuiset kykenevät tukemaan päihdeperheiden lapsia. Näillä lapsilla ei usein ole ketään, jonka kanssa he voisivat puhua vaikeista asioista. Siksi on tärkeää olla hyvä kuuntelija ja keskustelija, auttaa lasta ilmaisemaan tunteitaan ja siten käsittelemään pelkojaan ja toiveitaan. Useimmissa alkoholiperheissä ei tarvita dramaattisia uusia terapioita tai hoitomuotoja, vaan tavallista aikuisuuden vahvuutta ja esimerkkiä. Lapset täytyy ottaa huomioon myös juomisen aikana eikä vain pyrkiä piilottamaan aikuisten alkoholin käyttöä lapsilta. Vakavimmissa tapauksissa tärkeää on tietysti hoitoonohjaus ja yhteistyö muiden ammattiauttajien kanssa.

Teuvo Peltoniemi

Kirjoittaja on A-klinikkasäätiön tiedotuspäällikkö ja Tiimi-lehden päätoimittaja.

Artikkelin aikaisempi versio  on julkaistu Hyvä terveys -lehdessä vuonna 2000.

Sivun alkuun
Takaisin etusivulle

Lisätietoja

Ackerman, Robert J.: Lapsuus lasin varjossa - lapsi alkoholiperheessä. Opas vanhemmille, ammattikasvattajille ja hoitotyöntekijöille. Edita 1992.

Peltoniemi, Teuvo: Suomalaisten lasinen lapsuus 1994 ja 2004. Tiimi 2/2005.

Utoslahti, Kirsi & Peltoniemi, Teuvo (toim.): Pikkuaikuisia - kirjoituskilpailun kertomuksia ja tutkimustietoa Lasinen lapsuus -hankkeesta. A-klinikkasäätiön raporttisarja nro 42. Helsinki 2003.

www.lasinenlapsuus.fi

Sivun alkuun
Takaisin etusivulle