Julkaistu: 28.01.2008

636 Kaksoisdiagnoosipotilaiden hoito

Kaksoisdiagnoosipotilaan hoitoa toteutetaan sekä kunnallisissa että eri sosiaali- ja terveydenhuollon järjestöjen yksiköissä. Kaksoisdiagnoosipotilaalla tarkoitetaan henkilöä, jolla on vähintään yksi muu mielenterveyden häiriö päihdeongelman lisäksi.

Hoitoa toteutetaan jaksottaisena, rinnakkaisena ja integroituna hoitona. Jaksottaisessa mallissa hoidetaan ensin toista häiriötä, esimerkiksi akuutti päihdekierre hoidetaan A-klinikalla. Kun tässä on päästy riittävän hyvään hoitotulokseen, aloitetaan mielenterveyden häiriön hoito psykiatrian poliklinikalla. Rinnakkaisessa hoidon mallissa hoidetaan samanaikaisesti molempia häiriöitä, mutta myös eri tahoilla. Esimerkiksi opioidiriippuvainen käy samaan aikaan korvaushoitoklinikalla ja psykiatrian poliklinikalla.

Jaksottaisen ja rinnakkaisen hoidon haasteena on ollut toimiva tiedonkulku sekä yhteisten toimintatapojen löytäminen eri hoitotahojen välillä. Yhteistä näkemystä ei aina löydy siitä, kumpaa häiriötä pitäisi hoitaa ensin. Tavallinen esimerkki tästä on alkoholista riippuvainen masennuspotilas, jonka käynnit psykiatrian poliklinikassa toteutuvat puutteellisesti.

Integroidussa hoitomallissa työryhmän tulee olla perehtynyt päihdeongelman ja mielenterveyden häiriön samanaikaiseen hoitoon ja tutkimiseen. Kaksoisdiagnoosipotilasta arvioidaan kokonaisuutena ja hoitotoimiin ryhdytään molempien diagnoosien osalta samanaikaisesti. Keskeistä integroidussa hoidossa on moniammatillisuus. Moniammattillisessa työryhmässä on sekä terveydenhoidon että sosiaalityön ammattilaisia, lääkäreitä, sairaanhoitajia, sosiaalityöntekijöitä ja psykologi. Työryhmän jäseniltä edellytetään monipuolista perehtyneisyyttä eri päihdehoitoihin.

Integroidussa hoidossa hoitovalikoima on laaja. Käytössä ovat erilaiset riippuvuuden lääkehoidot. Hoitopaikassa voidaan toteuttaa tarvittaessa bentsodiatsepiinivieroitus. Tärkeimpiä päihdeongelmien psykososiaalisia hoitomuotoja ovat motivoiva haastattelu, yhteisövahvistusohjelma, retkahduksen ehkäisy, kahdentoista askeleen hoidot, perheinterventiot ja sosiaalisten taitojen harjoittelu. Ainakin osaa näistä tehokkaiksi todetuista hoitomuodoista olisi hyvä käyttää.

Kaksoisdiagnoosipotilaan hoito on pitkäjänteistä ja vaiheittaista. Keskeisimmät vaiheet ovat motivointi ja aktiivisen hoidon vaihe. Motivoinnin tavoitteena on potilaan sitoutuminen hoitopaikkaan. Aktiivisen hoidon vaiheessa on tavoitteena sitoutua varsinaiseen hoitoon. Tällöin esimerkiksi retkahtaminen päihteisiin ei ole syy lopettaa hoitoa vaan retkahduksesta seuraa hoidon arviointi ja tarvittaessa sen tehostamisen.

Mistä apua?

Akuutissa tilanteessa kaksoisdiagnoosipotilaan ensisijainen hoitopaikka on oman alueen terveyskeskus. Mikäli terveyskeskuslääkäri arvioi potilaan tilanteen vaativan erityistä hoitoa, voi hän lähettää potilaan hoitoon esimerkiksi A-klinikalle tai psykiatrian poliklinikalle, joissa toteutetaan jotakin edellä mainittua hoitomuotoa. Kaksoisdiagnoosipotilaiden hoidon järjestäminen vaihtelee paljon asuinkunnasta riippuen.

A-klinikkasäätiön hoitopalveluissa on otettu huomioon kaksoisdiagnoosipotilaiden tarpeet ja pääsääntöisesti yksiköissä on saatavilla integroidun hoitomallin mukaista hoitoa. Yliopistosairaaloissa on päihdepsykiatrian yksikköjä, joissa hoidetaan kaksoisdiagnoosipotilaita. Palveluihin voi hakeutua ottamalla yhteyttä päihdepsykiatrian poliklinikalle. Kaksoisdiagnoosipotilaille järjestetään myös laitospalveluja. Esimerkiksi potilaan tilan vaatiessa lyhyt- tai pitkäkestoista laitoskuntoutusta, A-klinikkasäätiön Järvenpään sosiaalisairaala järjestää erityistason päihdekuntoutusta.

Internetistä tietoja eri hoitomahdollisuuksista löytyy mm. www.kaksoisdiagnoosi.fi, www.a-klinikka.fi, www.sosiaalisairaala.fi. Oman kunnan terveys- ja sosiaalipalvelut neuvovat ja ohjaavat hoitoon. Pääkaupunkiseudulla voi kysyä neuvoa terveyspalvelujen neuvontanumerosta 10023.

Esa Lotvonen
psykiatrinen sairaanhoitaja
tutkimussairaanhoitaja
A-klinikkasäätiö

Ks. myös: 145 Kaksoisdiagnoosi