300-H-linja / 380 Huumeiden käytön merkityksiä

• Julkaistu
• 4.04.06

383 Huumeita koskevat viestit sanomalehdissä

Suuri yleisö muodostaa käsityksensä huumeiden käytöstä ja huumeongelmista pitkälti perinteisen joukkotiedotuksen (sanomalehdet, yleisaikakauslehdet, TV, radio) tarjoaman informaation varassa. Siksi on tärkeää selvittää, millaista tuo informaatio on ja millaisia viestejä se tarjoaa huumeilmiöistä.

Keväällä 2001 sanomalehtien huumeuutisointia tutkittiin tästä näkökulmasta. Helsingin Sanomista, Hufvudstadsbladetista, Kansan Uutisista ja Demarista kerättiin 173 lehtileikkeen aineisto.Lisäksi käytettiin iltapäivälehtien etusivujen huumejuttuja. Aineistosta löydettiin viisi keskeistä huumeviestiä.

1.) Huumeet ovat levinneet Suomessa ”räjähdysmäisesti” kaikkialle ja yhä nuorempien keskuuteen.

Sanomalehdet julkaisevat uutisia tutkimuksista ja rikostilastoista, jotka kuvaavat huumeiden käytön yleisyyttä ja yleistymistä Suomessa. Toisaalta sanomalehdissä ilmestyy uutisia ja reportaaseja tietyn paikkakunnan tai seudun huumetilanteesta. Kun valtakunnalliset uutiset operoivat luvuilla ja ovat ikään kuin viileän objektiivisia, paikalliset uutiset kuvaavat huumeongelmien lisääntymistä usein hyvinkin dramaattisesti. Kuvan huumeräjähdyksestä täydentävät uutiset huumeiden käytöstä eri (nuoriso)ryhmissä, esimerkiksi opiskelijoiden keskuudessa.

2.) Yksikään lapsi/perhe ei ole turvassa huumeilta.

Varsinkin iltapäivälehdissä huumeongelmille annetaan mielellään kasvot: julkaistaan samastumista tarjoavia, emotionaalisesti koskettavia, isoin otsikoin ja kuvin varustettuja tarinoita nuorten ja heidän läheistensä huumehelveteistä. Tarinat sisältävät kuvauksia huumekierteen kehityksestä, omaisten hädästä ja yrityksistä saada nuori ajoissa hoitoon. Tarinoiden perusviesti on varoitus, että huumeriippuvuudesta voi tulla karmeaa todellisuutta missä tahansa perheessä.

3.) Huumeiden käyttäjät ja huumevelalliset uhkaavat kenen tahansa turvallisuutta.

Huumeet mainitaan nykyisin usein sanomalehtien ryöstö-, väkivaltarikos- ja onnettomuusuutisissa. Keväällä 2001 kerrottiin muun muassa, että ryöstöillä ”rahoitettiin heroiinin käyttöä”, lentokonehäirikkö oli ”ilmeisesti huumehöyryissä”, taksikuski murhattiin, kun tarvittiin rahaa huumevelkojen maksamiseen, vanhus kuoli suojatiellä ”huumekuskin” yliajamana. Toistuvuutensa ja laajan kirjonsa johdosta uutisointi luo lukijoille sellaista kuvaa, että ”huumehörhöjen” uhka on kaikkialla julkisissa tiloissa ja se voi muuttua todellisiksi vaaratilanteiksi sattumanvaraisesti, missä tahansa ja kenen kohdalla tahansa.

4.) Huumeongelmien taustalla on häikäilemätön kansainvälinen rikollisuus.

Kun sanomalehden lukija saa jatkuvasti uutisia huumeiden käytön ja huumeongelmien lisääntymisestä, hän todennäköisesti alkaa kysellä, mistä huumeet tulevat ja ketkä kehityksestä hyötyvät. Sanomalehtien uutisointi piirtää vastaukseksi kuvan ammattimaisesta, erittäin tuottoisasta ja liigoiksi järjestäytyneestä huumerikollisuudesta. Tietolähteinä käytetään poliisiviranomaisia. Keväällä 2001 pääviesti oli se, että Suomen huumekauppa on nykyisin vahvasti virolais-venäläisten liigojen otteessa.

5.) Huumeongelmat eivät ole oikein kenenkään hallinnassa.

Uutiset huumeiden käytön ja huumeongelmien lisääntymisestä virittävät lukijoiden keskuudessa varmasti myös kysymyksen, mitä ongelmien torjumiseksi on tehty ja aiotaan tehdä. Sanomalehtien perusvastaus kysymykseen on uutisointi huumerikosjutuista: poliisin tutkimuksista ja kiinniotoista, tullin tekemistä takavarikoista, käräjä- ja hovioikeuksien tuomioista. Huumerikosjutut ovat sanomalehtien huumekirjoittelun selvästi yleisin aihe; muista huumeiden vastaisista toimista ja toimijoista julkaistaan lähinnä yksittäisuutisia.

Toisaalta ainakin keväällä 2001 sanomalehdissä ilmestyi paljon uutisia huumeiden vastaisen toiminnan voimattomuudesta: törkeiden huumausainerikosten rangaistuksia pidettiin liian lievinä, poliisin huumetutkinnan ja kuntien hyvinvointipalvelujen resursseja puutteellisina ja päihdevalistusta tehottomana. Kun sanomalehden lukija yhdistää näihin huumetorjunnan keinojen ja voimavarojen riittämättömyyttä korostaviin uutisiin tiedon, jonka mukaan huumeongelmat jatkuvasti lisääntyvät, hänen todennäköinen johtopäätöksensä on se, että huumeongelmat eivät ole oikein kenenkään hallinnassa.

Kaikkiaan sanomalehtien huumeuutisoinnin viestit ovat siis synkkiä; huumeet hahmottuvat niissä moniulotteisena uhkana ja ongelmana. Viestien vaikutus näkyy selvästi kansalaisten asenteissa ja mielipiteissä. Suuri enemmistö suhtautuu huumeisiin jyrkän kielteisesti ja huumeiden käytön yleistyminen nostetaan kyselyissä Suomen pahimmaksi ongelmaksi esimerkiksi työttömyyden ja muuttoliikkeen edelle. Toiminnan tasolla joukkotiedotuksen synkkien viestien vaikutusta on sen sijaan vaikea arvioida - ne voivat saada aikaan aktiivista kansalaistoimintaa, mutta myös voimatonta hämmennystä ja ylimitoitettuja paniikkireaktioita.

Matti Piispa
Erikoistutkija, THL

Päivitetty 22.5.2009