300-H-linja / 360 Apua huume- ja lääkeongelmaan

• Julkaistu
• 20.12.05

364 Bentsodiatsepiinivieroitus

Bentsodiatsepiinivieroituksessa on kysymys lääkevieroituksen tarpeen toteamisesta sekä lääkkeen käytön ja asiakkaan voinnin vakiinnuttamisesta. Vieroitus aloitetaan vakiinnuttamalla käytössä oleva lääkitys. Lääkettä otetaan tasaisin väliajoin, ei psyykkisten tai fyysisten tuntemusten perusteella. Tasaisella lääkkeiden annostuksella päästään mahdollisimman vähäiseen oireiston vaihteluun.

Toimenpiteinä ovat kirjanpito lääkkeiden käytöstä ja niiden yhteydestä oireisiin. Sen lisäksi tarvitaan virtsan ja seerumin bentsodiatsepiinimääritykset aloitustason selvittämiseksi sekä tukihenkilön nimeäminen tai tukiryhmään ohjaaminen ja vieroitusohjelmasta sopiminen hoitohenkilökunnan eli lääkärin, tukihenkilön tai tukiryhmän vetäjän kanssa.

Vieroitusvaiheessa noudatetaan yksilöllistä suunnitelmaa. Alkoholinkäytön on pysyttävä turvallisella tasolla. Jos mukana on muita tarpeettomia kuten särky- ja psyykenlääkkeitä, vähennetään ensin muut yksi kerrallaan ja vasta sitten bentsodiatsepiinit. Jos bentsodiatsepiineja on useita, jätetään ensin pois elimistöstä nopeimmin poistuvat, lopuksi hitaimmin poistuvat.

Hidas annosten vähentäminen yhdistetään voinnin kiinteään seurantaan. Esimerkiksi diatsepamia voidaan vähentää viikon tai kahden aikana kaksi ja puoli, jopa viisi milligrammaa. Kerran vähennettyä annosta ei nosteta. Jos oireet voimistuvat, pidetään vähentämisohjelmassa taukoa.

Tukiryhmä, tukihenkilökeskustelut ja/tai kontrollikäynnit lääkärillä toteutetaan yhden tai kahden viikon välein; mahdollisuus varataan myös päivystysluonteisiin yhteydenottoihin.

Alkoholinkäytön seuraaminen tapahtuu kirjanpidon avulla. Asiaan kuuluu myös virtsan ja seerumin bentsodiatsepiinien seuranta. Oire- ja lääkepäiväkirjanpitoa jatketaan. Mahdollisuus sairauslomaan ja tarvittaessa myös laitoshoitojaksoon varataan.

Hoidon saavutusten ylläpito edellyttää aktiivista työskentelyä ja hoidollista seurantaa vähintään vuoden ajan bentsodiatsepiinien säännöllisen käytön lopputtua. Lääkkeettömyyden seuranta toteutetaan virtsan bentsodiatsepiinitutkimuksille. Tukikeskustelut tai tukiryhmä ovat vuorossa lääkkeistä irrottautumisen jälkeen. Retkahduksia ehkäistään neuvonnalla ja uudenlaisten psyykkisten ongelmien käsittelemiseksi tarjotaan opetusta.

Tarvittaessa käytetään psykoterapiaa muiden mielenterveysongelmien hoitamiseksi; tavallisesti kuitenkin vasta kuuden kuukauden kuluttua lääkekäytön loppumisesta. Muunlaisen lääkehoidon, kuten masennuslääkityksen tarve arvioidaan erikseen.

Antti Holopainen
ylilääkäri, Järvenpään sosiaalisairaala