300-H-linja / 360 Apua huume- ja lääkeongelmaan

• Julkaistu
• 20.12.05

362 Huumeriippuvuuden hoito

Huumeriippuvuuden hoitojärjestelmän perusrakenne on samanlainen kuin muidenkin päihderiippuvuuksien. Voimassa olevan päihdehuoltolain mukaan keskeinen järjestämisvastuu kuuluu kotikunnan sosiaali- ja terveystoimelle.

Ensimmäisenä portaana ovat kaikki sosiaali- ja terveydenhuollon yleiset palvelut, siis paikat, joissa hoidetaan monia muitakin asioita kuin päihteitä. Seuraava portaan muodostavat päihdehuollon erityispalvelut, jotka keskittyvät kaikkien päihdeongelmien käsittelyyn. Viimeisenä portaana ovat muutamat päihdehuollon yksiköt, joiden palvelut on suunniteltu erityisesti huumeongelmaisille tai vain tietynlaista huumehoitoa tarvitseville. Hoitopaikasta toiseen siirtyminen ja hoitojen maksukysymykset ovat toisinaan pulmallisia, vaikka tavoitteena ovat joustavat kunkin asiakkaan tarpeisiin räätälöidyt hoitokokonaisuudet.

Perusterveydenhuollossa, sosiaalitoimistoissa ja erikoissairaanhoidon eri yksiköissä voi saada huumeriippuvuuteen liittyvää neuvontaa, senhetkisten somaattisten ja psyykkisten vaivojen hoitoa, huumeriippuvuuden hoidon käynnistämisen sekä ohjausta erityispalveluihin. Ongelmien varhainen toteaminen olisi sekä asiakkaiden että hoitojärjestelmän edun mukaista.

Erityispalvelujen keskeisen verkoston muodostavat A-klinikat ja nuorisoasemat sekä niihin liittyvät ympärivuorokautista hoitoa tarjoavat vieroitushoito- ja kuntoutusyksiköt. Useimmilla kunnilla on oma A-klinikkatoimi tai ostopalvelusopimus lähiseudun A-klinikalle.

Useimmat A-klinikat ovat jo pitkään hoitaneet myös huume- ja sekakäyttöongelmia, vaikka alkuperäinen nimi viittaakin alkoholiin. Helsingissä huumehoitokokemusta on runsaasti mm. Kettutien A-poliklinikalla. Useimmissa muissakin päihdehuollon laitoksissa hoidetaan myös huumeongelmia, vaikka huomattava osa asiakkaista olisikin alkoholi- tai lääkeriippuvaisia. Tällaisia ovat mm. koko valtakuntaa palvelevat A-klinikkasäätiön Järvenpään sosiaalisairaala ja Kalliolan klinikat.

Muutamat valtakunnalliset tai yhtä kuntaa palvelevat yksiköt ovat keskittyneet erityisesti huumehoitoihin. Muutamissa kaupungeissa on huumehoitopoliklinikoita, joista jotkut ovat auki ympäri vuorokauden (esim. Kurvin huumepoliklinikka Helsingissä).

Suonensisäisesti huumeita käyttäviä varten on useissa kaupungeissa terveysneuvontapisteitä, joissa saa neuvontaa etenkin tarttuvien tautien ehkäisyssä, rokotuksia sekä puhtaita pistosvälineitä käytettyjen tilalle. Jotkut laitoshoitoyksiköt toimivat terapeuttisen yhteisön periaatteiden mukaan ja tukevat lääkkeettömin keinoin asiakkaitaan päihteettömyyteen (esim. A-klinikkasäätiön Hietalinna-yhteisö Helsingissä ja Kalliolan klinikoiden Kiskon yksikkö).

Opiaattiriippuvuuden hoitoon voidaan tietyissä tapauksissa käyttää muun hoidon ohessa lääkkeellistä vieroitus-, korvaus- tai ylläpitohoitoa. Hoidontarve arvioidaan pääsääntöisesti yliopistollisissa tai muissa keskussairaaloissa tai Järvenpään sosiaalisairaalassa ja hoito toteutetaan muissa laitos- tai avohoitoyksiköissä.

Huumehoitojen toteuttaminen perustuu lähes aina asiakkaan omaan haluun. Hoitoa omasta tahdosta riippumatta eli ns. pakkohoitoa voidaan joskus toteuttaa lastensuojelulain, mielenterveyslain tai päihdehuoltolain perusteella.

Tärkeä rooli huumeongelmien hoitojärjestelmässä on vertaisryhmätoiminnalla, joista tunnetuimpia ovat NA-ryhmät (nimettömät narkomaanit).

Päihdehuollon erityispalveluista avohoitopalvelut ovat asiakkaalle pääosin maksuttomia. Laitoshoitomaksuissa asiakkaalla on omavastuuosuus. Muun osan maksaa kunta; maksusitoumus on useimmiten hankittavissa kotikunnan sosiaalivirastosta. Jokaisella kunnalla on suunnitelma niistä palveluista, joita pääsääntöisesti tulisi käyttää. Tarkempia tietoja saa esim. kotikunnan sosiaalivirastosta, terveyskeskuksesta tai A-klinikalta.

Rauno Mäkelä
dosentti, psykiatrian erikoislääkäri

Hoitopaikkatietoja:

631 Päihdehoitopaikkojen yhteystietoja

A-klinikkasäätiön sivut

Stakesin ylläpitämä tietokanta päihdehuollon hoito-, kuntoutus- ja jälkihuoltoyksiköistä

Käyvän hoidon potilasversio huumeongelmaisen hoidosta