300-H-linja / 350 Käytön ja haittojen ennaltaehkäisy

• Julkaistu
• 20.12.05

353 Kuinka keskustelen huumeista lasteni kanssa?

Vanhemmat kokevat usein, että heidän on hankalaa keskustella lastensa kanssa. Erityisesti murrosikäiset ovat joskus vaikeita lähestyttäviä. Huumeista puhuminen voi olla lähes mahdotonta. Lasten ja nuorten näkemykset ja kokemukset ovat usein hyvin erilaisia kuin aikuisten.

Nuoret saattavat kuvitella, että aikuiset eivät tiedä huumeista yhtään mitään. Nuorten mielestä vanhemmat eivät haluakaan ymmärtää heitä, ja asiallinen keskustelu päättyy usein riitelyyn. Nuoret ovat usein oikeassa ajatellessaan niin. Siksi olisikin hyvä alkaa keskustella lasten kanssa päihteistä silloin, kun he ovat vielä melko pieniä, jolloin päihteistä tulee normaali keskusteltava asia.

Monien vanhempien mielestä huumeet ovat asia, josta ei pitäisi edes puhua perheessä. Kun asiasta ei puhuta, se ei ole myöskään mielessä. Jotkut vanhemmat pitävät huumeista keskustelemista tärkeänä, mutta keskustelu on käytännössä sitä, että vanhemmat saarnaavat ja lapset kuuntelevat vastentahtoisesti. Monien mielestä huumeista ei yksinkertaisesti tarvitse puhua, koska asia ei kosketa heitä eikä heidän perhettään.

Huumeista keskusteleminen on kuitenkin erittäin tärkeää. Puhumalla ja kuuntelemalla oppii paljon toisilta. On hyvä osoittaa nuorelle, että vanhemmat ymmärtävät häntä ja välittävät hänestä. Nuori oppii, että ongelmatilanteissa voi hakea apua ja tukea myös omilta vanhemmilta. Huumeista puhuttaessa asiaa ei kuitenkaan pidä suurennella, vaan asiasta kannattaa keskustella mahdollisimman rauhallisesti ja avoimesti. Toisen kuunteleminen on keskeistä; kommunikaation tulee olla kaksisuuntaista. Jos lapsen kanssa haluaa keskustella avoimesti, täytyy olla valmis ajattelemaan hänen tavallaan. Usein kannattaa muistella aikoja, jolloin itse on ensimmäisiä kertoja ollut tekemisissä päihteiden kanssa. Vanhempi voi yrittää palauttaa mieleen sen aikaisia omia ja omien vanhempien asenteita. Valokuvat ja vanhat päiväkirjat saattavat olla hyödyllisiä apuvälineitä. Paljon on tietenkin muuttunut omista nuoruusajoista. Yhteiskunnasta on tullut suvaitsevaisempi. Lapset saavat olla avoimempia ja suorempia kuin omassa nuoruudessa. Niin tai näin, asettuminen lapsen kenkiin auttaa ymmärtämään lasta paremmin, jakamaan hänen tunteensa ja keskustelemaan aiheesta oikealla ymmärryksen tasolla.

On tärkeää, että lapsi voi luottaa vanhempaan. Luottamusta voi lisätä kertomalla avoimesti omista kokemuksistaan. Tällöin lapsi tajuaa, että perheessä vallitsee molemminpuolinen luottamus, mikä on välttämätöntä aiheesta käytävien keskustelujen kannalta. Samalla vanhempi voi itse paremmin havaita lapsen lähettämiä signaaleja ja tarjota apuaan tarvittaessa. Jotkut vanhemmat saattavat olla tarpeettomankin ankaria lapsilleen. He eivät luota lapsiin eivätkä anna heille riittävästi omaa itsenäistä tilaa. Toiset vanhemmat taas voivat olla niin rentoja, etteivät aseta lapsille lainkaan rajoja. Lapsi saattaa ajatella, etteivät vanhemmat välitä hänestä. Tasapainon saavuttaminen voi olla hyvinkin vaikeaa.

Vanhempien kannattaa tutustua huumeita käsittelevään materiaaliin, jotta he voivat keskustella aiheesta oikean tiedon varassa. Muiden vanhempien ja aikuisten kanssa keskustelu saattaa myös olla hyödyllistä: kaikki vanhemmat joutuvat jossain vaiheessa samojen kysymysten eteen, ja yhdessä asiasta keskusteleminen voi antaa hyviä keinoja omassa perheessä käytävien keskustelujen tueksi.

YTM Lauri Savisaari