200-A-linja / 280 Politiikka ja markkinat

• Julkaistu
• 20.12.05

282 Alkoholimonopoli

Monissa maissa pyritään alkoholijuomien saatavuutta rajoittamalla edistämään väestön hyvinvointia ja ehkäisemään alkoholista aiheutuvia sosiaalisia, terveydellisiä ja taloudellisia ongelmia. Alkoholin tuotanto ja kauppa valtiollisena monopolina on ollut olennainen osa pohjoismaista alkoholijärjestelmää. Euroopan yhdentymiseen liittyen alkoholijuomien tuotanto-, tuonti-, vienti- ja tukkumyyntimonopoleista on luovuttu. Jäljelle on jäänyt vain alkoholijuomien vähittäismyyntimonopoli. Sen tarkoituksena on vähentää alkoholihaittoja rajoittamalla alkoholin saatavuutta ja yksityisen voitontavoittelun mahdollisuuksia.

Alkoholijuomien vähittäismyyntimonopoli ja korkeat alkoholiverot takaavat alkoholin ostoon käytettyjen varojen tulouttamisen valtiolle mahdollisimman suuressa määrin. Hyvinvointivaltiossa valtio ja kunnat myös suurelta osalta kattavat alkoholihaittojen korjaamisesta koituvat kulut. Lisäksi valtio rahoittaa alkoholitutkimusta ja valistaa kuluttajia alkoholin käytön haitoista.

Alkoholijuomien vähittäismyyntimonopoli rajoittaa alkoholin saatavuutta tasapuolisesti tarjoamalla tuotteensa kuluttajille samaan hintaan maan eri osissa. Se on myös taannut alkoholin kuluttajille tuotteiden korkean laadun ja laajan valikoiman.

Alkoholimonopoleihin turvautuminen alkoholipolitiikan keinona ei rajoitu vain Pohjoismaihin. Sama käytäntö on voimassa myös useimmissa Kanadan maakunnissa sekä monissa Yhdysvaltojen osavaltioissa.

Euroopan talousalueen (ETA)  ja Euroopan unionin (EU) perustana olevassa Rooman sopimuksessa suhtaudutaan kriittisesti kaupallisiin monopoleihin. ETA ja EU eivät kuitenkaan edellytä alkoholijuomien vähittäismyyntimonopolien lakkauttamista, vaan ainoastaan niiden mukauttamista ja sopeuttamista kuten EY-tuomioistuimen päätös niin kutsutussa Franzenin tapauksessakin osoitti. Olennaista tässä mukauttamisessa on vaatimus täydellisen tasavertaisuuden ja läpinäkyvyyden soveltamisesta alkoholijuomien ostoissa, verotuksessa, hinnoittelussa ja kaupanpidossa tuotteiden alkuperämaasta riippumatta.

Esa Österberg
erikoistutkija, THL

Päivitetty 24.9.2009