Julkaistu: 20.12.2005

274 Alkoholiriippuvuuden psykososiaalinen hoito

Psykososiaaliset hoitomuodot ovat alkoholiriippuvuuden hoidon ja kuntoutuksen perusta, jota voidaan toisinaan täydentää esimerkiksi lääkehoidolla. Psykososiaalisten hoitojen keskeinen elementti on keskustelun tai yhdessä tekemisen kautta tapahtuva vuorovaikutus hoitotyöntekijöiden ja asiakkaiden välillä. Asiakkaana voi olla yksilö, pariskunta, koko perhe, laajempi verkosto tai asiakasryhmä. Ryhmä voi olla myös vertaisryhmä (esim. AA-ryhmä, A-kilta).

Hoitotapahtuman toiselta osapuolelta eli työntekijältä edellytetään hyviä vuorovaikutustaitoja ja empaattista suhtautumista, jotta syntyisi toimiva ja tuloksellisuutta edistävä työskentelysuhde. Jyrkät ”suoraan sanomiset” ja muu kiistely asiakkaan mielipiteiden kanssa johtaa helposti hoitosuhteen katkeamiseen ja muutenkin huonompaan hoitotulokseen. Asiakkaan omaa hoitohalukkuutta edistävä keskustelutapa sen sijaan edistää hoidossa pysymistä ja toivotun tuloksen saavuttamista. Näistä syistä hoitotyöntekijöille suositellaan lyhempää tai pitempää terapiakoulutusta sekä käytännön työssä jatkuvaa työnohjausta, jotta toiminta olisi tuloksellista ja työntekijän oma motivaatio ja työnilo säilyisi.

Psykososiaalisten hoitojen nimikkeet vaihtelevat. Toimintaympäristöstä ja työntekijän ammattinimikkeestä riippuen käytetään otsikoita terapia, psykoterapia, sosiaaliterapia, sosiaalityö, keskustelu, neuvottelu tai yleinen tukeminen. Toiminnassa voi painottua enemmän psyykkinen eli mielensisäinen työskentely tai sitten sosiaalinen eli vuorovaikutukseen ja elämänoloihin painottuva toiminta. Taustalla on useita teoreettisia viitekehyksiä, joista kukin työntekijä yleensä muokkaa itselleen ja asiakkailleen sopivan yhdistelmämallin. Keskeisin taustateoria voi näkyä työmenetelmän nimessä, esimerkiksi dynaaminen psykoterapia, kognitiivinen käyttäytymisterapia, ratkaisukeskeinen terapia, kahdentoista askeleen hoitomalli, systeeminen perheterapia ja verkostoterapia.

Lukuisissa tutkimuksissa on todettu, että alkoholiriippuvuuden hoito on tuloksellisempaa kuin hoidotta jääminen. Hyvin suunnitellut hoito-ohjelmat ja työntekijän hyvä kokemus lisäävät hoidon tuloksellisuutta. Hoitomuodot ovat kuitenkin tuloksen kannalta keskenään melko samantasoisia. Etukäteen ei voi ennustaa, mikä hoitotapa tuottaa yksittäiselle asiakkaalle parhaan tuloksen. Perheenjäsenten tai muiden läheisten mukaan ottaminen hoitoon yleensä lisää hoitoon sitoutumista ja hoidon vaikutuksia. Samanaikaiset muut psyykkiset ongelmat tulisi hoitaa samanaikaisesti saman hoitopaikan toimesta.

Edellä oleva voi näyttää teoreettiselta ja mutkikkaalta. Käytännössä esimerkiksi A-klinikalla edetään seuraavasti: Mahdollisen katkaisuhoidon jälkeen asiakkaalle tai perheelle ehdotetaan tapaamista, jossa laaditaan työntekijän kanssa psykososiaalisen hoidon suunnitelma. Millaisiin ongelmiin halutaan muutosta? Mitä hoitomuotoja on tarjolla? Tarvitaanko ehkä vain yksi tai muutama tapaaminen vai pitempiaikainen ohjelma? Keitä osallistuu hoitotapahtumiin? Tarvitaanko samanaikaista tai jatkohoitoa muussa yksikössä? Jatkossa arvioidaan, onko tarvetta tehdä hoito-ohjelmaan muutoksia, kun myös asiakkaan tilanne ajan myötä muuttuu.

Psykososiaalisissa hoidoissa asiakkailla ja heidän läheisillään on aktiivisen toimijan päärooli. Työntekijä on ikään kuin valmentaja, joka auttaa ihmisiä löytämään itsestään ja ympäristöstään sellaisia resursseja, joiden avulla alkoholiriippuvuus ja monet muutkin elämän ongelmat ovat voitettavissa.

Rauno Mäkelä
dosentti, psykiatrian erikoislääkäri