Vesi on tunnetusti paras lääke janoon: Ihmiset eivät juo alkoholia sammuttaakseen janonsa. Ilman alkoholia ihminen voi elää koko elämänsä, ilman vettä tuskin päivääkään.

Miksi ihmiset sitten käyttävät alkoholia? Kyseessähän on aine, joka aiheuttaa runsaasti sekä terveydellisiä että yhteiskunnallisia ongelmia. Eivät kai ihmiset juo itselleen vaikeuksia hankkiakseen? Yleisesti hyväksyttyä, yhtä ja ainoaa syytä alkoholin käytölle ei ole. Selvityksiä on koetettu hakea ihmisen ruumiillisesta ja henkisestä rakenteesta, sekä ympäröivästä yhteiskunnasta.

Alkoholi vaikuttaa suoraan ihmisen aivoihin. Monet kokevat sen välittömän vaikutuksen myönteisenä tai helpottavana, jotkut vain turruttavana ja väsyttävänä. Alkoholin välitön, ahdistusta ja jännitystä lievittävä vaikutus on epäilemättä eräs tärkeä, joskaan ei ainoa juomisen syy. Etenkin runsaan käytön seurauksena ovat sitä vastoin ennen pitkää epämiellyttävät tuntemukset kuten krapula ja syyllisyydentunnot.

Juominen voi auttaa hetkeksi unohtamaan arkipäivän vaikeudet ja ristiriidat: juodessa velat muuttuvat saataviksi ja heikko itseluottamus vahvistuu. Vaikutus on kuitenkin nopeasti ohimenevä. Juominen ei ratkaise sen enempää käytännön elämän vaikeuksia kuin itseluottamuksen puutettakaan. Silti alkoholia käytetään irrottelun ja rohkaisun välineenä.

Alkoholin käyttö on myös tapa, jolla on taipumus toistua ja jatkua aivan kuten millä tahansa tottumuksella. Juon, koska olen tottunut juomaan tietyssä seurassa, tiettynä aikana tietyssä paikassa, vaikkapa Lahtisen kanssa mökillä viikonloppuna; mutta en johtajan kanssa työpaikalla aamupäivisin. Yhteisön säännöt, muiden ihmisten hyväksyntä tai paheksunta säätelevät voimakkaasti alkoholin juomista.

Juominen ei suoranaisesti periydy. Tosin alkoholistien lapsista kehittyy tavallista useammin alkoholisteja, mutta tämä saattaa johtua myös vanhempien antamista käyttäytymismalleista tai lapsuusvaiheen turvattomuudesta, jota usein esiintyy alkoholiperheissä.

Ilkka Halonen
Psykologi