Tietoiskut
Yli 140 asiantuntijoiden
laatimaa tietoiskua
- 100 Y-LINJA, YLEISTÄ TIETOA KÄYTÖSTÄ JA HAITOISTA, TUTKIMUSTA JA TIEDONVÄLITYSTÄ
- 110 Päihteiden käyttö Suomessa
- 120 Päihdehaitat yhteiskunnassa
- 130 Päihteiden käytön erityisryhmiä
- 140 Päihteet ja mielenterveys
- 150 Päihteet liikenteessä
- 160 Päihteet ja perhe
- 170 Päihteet ja työyhteisö
- 180 Lisää päihdetietoutta
- 200 A-LINJA, TIETOA ALKOHOLISTA
- 220 Alkoholi ja terveys
- 230 Käytön riskejä ja haittoja
- 240 Muita käytön kysymyksiä
- 250 Alkoholi ja lapsuus
- 260 Haittojen ennaltaehkäisy ja oma-apu
- 270 Apua alkoholiongelmaan
- 280 Politiikka ja markkinat
- 290 Alkoholinkäytön merkityksiä
- 310 Huumausaineiden ominaisuuksia
- 320 Lääkkeet ja muut päihdeaineet
- 330 Käytön riskejä ja haittoja
- 340 Suonensisäisen käytön riskejä ja haittoja
- 350 Käytön ja haittojen ennaltaehkäisy
- 360 Apua huume- ja lääkeongelmaan
- 370 Politiikka ja markkinat
- 380 Huumeiden käytön merkityksiä
200-A-linja / 210 Alkoholin ominaisuuksia
- Julkaistu
- 12.12.05
214 Humala ja krapula
Alkoholi on huumaava aine, joka lamauttaa keskushermoston toimintaa. Pieni määrä alkoholia vähentää jännittyneisyyttä ja estoja. Siksi se saattaakin helpottaa myös ihmisten välistä kanssakäymistä. Toisaalta muun muassa juuri estojen liiallinen löyhtyminen aiheuttaa sen, että alkoholin vaikutuksen alaisena tehdään tekoja, joihin ei selvänä syyllistyttäisi.
Humalan voimakkuuteen vaikuttaa synnynnäinen sietokyky ja alkoholiin tottuminen. Sietokyky kasvaa alkoholia jatkuvasti käytettäessä. Koska sitä usein nautitaan humalaan pääsemiseksi, voi vähäinenkin alkoholinkulutus johtaa monien kohdalla sen haitalliseen käyttöön. Sietokykyä heikentävät väsymys, paastoaminen, huono terveydentila sekä stressi ja eräät lääkeaineet. Pitkällinen, runsas alkoholinkäyttö heikentää myös terveyttä, alentaen tätä kautta alkoholin sietokykyä.
Krapula on humalan epämiellyttävä jälkitila, jonka voimakkuus on suhteessa sitä edeltäneeseen päihtymykseen. Vastoin yleistä käsitystä, krapulan ankaruus ei juurikaan riipu juodun alkoholin laadusta, vaan määrästä. Krapulan tunnetta korostavat edellisen illan valvominen ja tupakointi.
Krapulassa verensokeri on yleensä alhaisimmillaan. Tästä johtuen krapulapäivänä pitäisi välttää verensokeria kuluttavia urheilusuorituksia. Tehokasta parannuskeinoa krapulaan ei ole. Runsas veden juonti, pieni suolainen pala, sokeroidut mehut ja aspiriini saattavat hieman lievittää oloa.
Nämä keinot kohdistuvat kuitenkin alkoholin aiheuttamiin aineenvaihdunnallisiin muutoksiin. Siksi niillä ei olekaan sanottavaa vaikutusta krapulan hoitoon. Vain lepo ja aika parantavat varmasti.
Ainoa tapa välttää krapulan oireet on ennaltaehkäisy: ei siis pidä juoda itseään humalaan. Kun nauttii juomia tarpeeksi hitaasti, maksa ehtii polttaa alkoholia niin, ettei humalaa pääse tulemaan.
Krapularyypyn nauttiminen on ehdottomasti hylättävä parannuskeino. Se tietysti poistaa krapulan epämiellyttävät oireet aiheuttamalla uuden humalatilan. Uusi krapula voi kuitenkin olla entistäkin voimakkaampi, sillä krapula yleensä pahenee humalan pitkittyessä. Krapularyypyt aiheuttavat helposti juomakierteen. Jos vointi tuntuu krapulassa erityisen huonolta, kannattaa käydä A-klinikalla.
Peter Eriksson
Erikoistutkija, THL
Viimeksi muokattu: 1.06.09



