100-Y-linja / 160 Päihteet ja perhe

• Julkaistu
• 12.12.05

163 Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö

Lasten seksuaalisella hyväksikäytöllä tarkoitetaan aikuisten lapsiin tai alaikäisiin nuoriin kohdistamia seksuaalisia tekoja. Pedofilia tarkoittaa aikuisen pysyvää seksuaalista kiinnostusta lapsista. Insestillä taas tarkoitetaan seksuaalista kanssakäymistä saman perheen jäsenten (paitsi puolisoiden) välillä.

Julkisuudessa eniten huomiota on saanut pienten lasten hyväksikäyttö. Tavallisimmin ahdistelu ja hyväksikäyttö kohdistuu kuitenkin murrosikäisiin tai toisella kymmenellä oleviin lapsiin. Ahdistelu- ja hyväksikäyttökokemukset ovat sitä yleisempiä, mitä varttuneempi lapsi tai nuori on kyseessä. Koululaisille tehdyssä kyselyssä ilmoitti hyväksikäyttöä kokeneensa kahdeksan prosenttia tytöistä ja kolme prosenttia pojista. Biologisen isän ahdistelua oli kokenut kaksi tyttöä tuhannesta ja isäpuolen ahdistelua kolme prosenttia tytöistä. Poikien hyväksikäyttö perheen sisällä on erittäin harvinaista.

Vaikka perheensisäinen hyväksikäyttö on harvinaista, on lapsen ahdistelija usein lapselle tavalla tai toisella tuttu. Hän joko kuuluu lapsen lähipiiriin (perheen ulkopuolinen sukulainen, vanhempien tuttava) tai pyrkii varta vasten hankkiutumaan lapsen ystäväksi.

Vanhemmat ja aikuiset voivat vähentää lapsen riskiä joutua hyväksikäytetyksi. Lapset tarvitsevat aikuisen erityistä valvontaa ja suojelua. Isompien, kouluikää lähestyvien ja ala-asteikäisten lasten kanssa asiasta voi kuitenkin puhua: lapsia kielletään lähtemästä tuntemattomien mukaan, autoon tai asuntoon. Hyväksikäytön riskiä lisää, jos lapset ovat vailla riittävää aikuisten seuraa ja kaipaavat kipeästi aikuisen huomiota. Tästäkin syystä vanhempien lapsilleen omistama riittävä yhteinen aika ja huomio ovat erittäin tärkeitä.

Jotta lapsi uskaltaisi kertoa vanhemmilleen jo tapahtuneesta hyväksikäytöstä ja pyytää apua, täytyy heidän voida luottaa siihen, että vanhemmat tukevat heitä vaikeissakin tilanteissa. Tästä syystä lasten tekemiin rikkeisiinkin on syytä suhtautua maltillisesti ja oikaista heitä lempeästi. Heillä täytyy olla kokemus siitä, että vanhempiin voi luottaa.

Jos aikuinen huomaa tai epäilee lapsen joutuvan hyväksikäytön kohteeksi kotonaan, hän voi tehdä kunnan lastensuojeluviranomaisille lastensuojeluilmoituksen, jonka voi tehdä myös nimettömänä. Valtion, kunnan ja seurakunnan palveluksessa olevan henkilö on lastensuolelulain mukaan velvollinen tekemään lastensuojeluilmoituksen.

Aikuinen joka on seksuaalisessa kanssakäymisessä alle 16-vuotiaan kanssa syyllistyy rikokseen. Myös seksuaalipalvelujen ostaminen 16 vuotta täyttäneeltä, mutta alle 18-vuotiaalta on rikos. Seksuaalisena hyväksikäyttönä ei pidetä tekoja, jos osapuolten iässä ja kehityksessä ei ole suuria eroja, eli nuorten keskinäiset vapaaehtoiset seksuaalisuhteet eivät ole lain mukaan rikoksia.

Hyväksikäyttäjä saattaa taivutella, lahjoa ja houkutella lapsen tai nuoren seksiin. Lapsi tai nuori joka on suostunut seksiin aikuisen kanssa ei itse ole syyllistynyt rikokseen. Hän voi siis hakea apua ja pelkäämättä rangaistusta. Vastuu asiasta on aikuisella osapuolella eikä lapsen suostumus ei poista aikuisen rikosoikeudellista vastuuta.

Mistä apua?

Lapset ja nuoret voivat puhua asiasta esimerkiksi koulun terveydenhoitajalle, koulukuraattorille tai koulupsykologille. Mannerheimin lastensuojeluliiton lasten ja nuorten puhelin ja netti antaa neuvoja, ja sinne voi soittaa myös nimeään kertomatta. Yhteyttä voi ottaa myös oman kunnan sosiaalityöntekijöihin tai poliisiin.

Vanhemmille ja muille aikuisille tarkoitettuja apupaikkoja ovat lastensuojelu, kasvatus- ja perheneuvolat, mielenterveystoimistot, poliisi, Rikosuhripäivystys, Raiskauskriisikeskus ja Mannerheimin lastensuojeluliiton vanhempainpuhelin.

Ne, joilla on ongelmana seksuaalinen kiinnostus lapsiin, voivat hakea apua mielenterveystoimistoista ja Helsingissä esimerkiksi Sexpon nettineuvontapalvelusta.

Heikki Sariola
Tutkija, Lastensuojelun keskusliitto