Julkaistu: 12.12.2005

153 Huumeet liikenteessä

Huumekuljettajien määrä on lisääntynyt voimakkaasti maassamme 1990-luvulla. Vuonna 1990 todettiin varsinaisia huumeita 178:lta moottoriajoneuvon kuljettajalta (=15,3 % 1162 epäillystä). Vuonna 1995 niitä todettiin 327:ltä (=44,2 % 739 epäillystä) ja vuonna 1999 jo 918:sta kuljettajalta (=55 % 1683 epäillystä). Vuonna 1999 yleisimmin löydettiin amfetamiinia (670 tapausta) ja kannabista (580 tapausta).

Huumausaineet lisäävät onnettomuusalttiutta usein eri tavoin. Kannabistuotteet heikentävät motoriikkaa ja koordinaatiokykyä sekä kykyä arvoida etäisyyttä, nopeutta ja aikaa. Kannabista käyttävien kuljettajien riski joutua liikenneonnettomuuteen on keskimäärin 3 - 5 kertaa niin suuri kuin päihteettömien kuljettajien. Kannabis huonontaa ajokykyä jo kohtuullisina annoksina: tavanomainen annos (20 mg tetrahydrokannabinolia) heikentää satunnaisilla kannabiksen käyttäjillä ajokykyä yhtä paljon kuin yhden promillen alkoholihumala.

Amfetamiini ja sen johdokset (esim. metamfetamiini, MDMA eli ekstaasi, MDA, MDEA, MBDB, DOB, MDOH, 2-CB, 4-MTA) lisäävät riskinottoa, aggressiivisuutta, impulssiivisuutta ja aiheuttavat joskus psykoottisia reaktioita. Hallusinogeenien aiheuttamat aistiharhat, kaikkivoipaisuuden tunne, pakkomielteet, paniikkireaktiot ja impulssikontrollin puute johtavat helposti erilaisiin onnettomuuksiin. LSD:lle ja muillekin hallusinogeeneille mahdollisiin "jälkimatkoihin", jotka saattavat ilmaantua vielä 6 kuukaudenkin kuluttua käytöstä ja aineiden jo poistuttua elimistöstä, liittyy yleensä näköhäiriöitä sekä ajan, liikkeen ja nopeuden arvioimisen häiriöitä heikentäen liikenneturvallisuutta. Vieroitusoireet lisäävät eniten opiaattiaddiktien onnettomuusriskiä.

Satunnainen huumeidenkäyttö ei sinänsä ole este ajokortin saamiselle, mutta humeiden vasikutuksen alaisena ei saa ajaa. Huumeita käyttänyt henkilö joutuu syytteeseen rattijuopumuksesta silloin kun hänen kykynsä kuljettaa moottoriajoneuvoa voidaan osoittaa olleen "heikentynyt" ja törkeästä rattijuopumuksesta silloin, kun hänen kykynsä kuljettaa moottoriajoneuvoa voidaan osoittaa olleen "selvästi heikentynyt". Huumeen löytyminen virtsasta laboratoriokokein ei pelkästään riitä. Huumeethan saattavat näkyä laboratoriokokeissa useita vuorokausia käytön jälkeen aineen vaikutuksen jo poistuttua. Vaikutuksen alaisuus arvioidaan useimmiten lääkärin suorittaman kliinisen testin tai poliisin keräämien tapahtumatietojen perusteella. Virtsasta ja verestä todettujen huumeiden ja niiden pitoisuuksien perusteella antaa Kansanterveyslaitos syyttäjäviranomaiselle lausunnon aineiden vaikutuksista ajokykyyn.

Vuonna 1996 tuli Suomessa voimaan EU:n ajokorttidirektiivi, mikä kieltää ajokortin myöntämisen tai uudistamisen päihderiippuvaiselle henkilölle, joka ei pysty olemaan ajamatta päihteiden vaikutuksen alaisena. Huumaantuneena ajamisesta kiinni jäänyt saattaa joutua seurantaan, jona aikana hänen huumeiden käyttöään seurataan virtsakokein. Ajokortti uudistetaan vasta kun henkilön voidaan lääkärin lausunnon ja säännöllisten lääkärintarkastusten perusteella olettaa olleen ilman huumeita riittävän pitkän määräajan.

Erilaisia tien varrella suoritettavia, poliisin käyttöön soveltuvia huumepikatestejä on kehitteillä ympäri maailmaa. Toistaiseksi nämä testit ovat käytössä vain tutkimusluonteisesti.

Timo Seppälä
Erikoistutkija, THL